Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

#########################################

Runojani osa 13

#########################################

Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com


 

Ori villinä


Otti ori kuopaisevan askeleen.

Multa valitti kavion alla.

Ravasi kohti kesälaitumia,
kuola hurmiosta valuen.

Hirnahdus kierti pellon reunaa.

R.S
02.05.2011

.


 

 

 

 

Ympäristö


Soliseva puro.

Välkehtivä valo pinnalla sen,
oli tämän hetken sinfoniaa.

R.S
03.05.2011

.


 

 

 

 

Havainto


Sulosoinnut lintujen.

Orastava vihreys.

Auringon villi tanssi puiden latvuksissa,
elämän ja kauneuden kaikki elementit.

Oli tässä hetkessä !

Huomasitko niitä,
vain veikö kiire eteenpäin vauhdilla.

Silmät sokeana - juostessa.

R.S
04.05.2011

.


 

 

 

 

 

Västäräkki


Västäräkin hento jalka,
puristi kyntensä keväiseen maahan.

Katsoi auringon nousua pieni silmä.

- Tsirp ,Tsirp !

Kesä oli siiven alla piilossa.

Lensi västäräkki läheiselle kivelle,
samalla vapautti lämmön kesän käyttöön.

R.S
05.05.2011

.


 

 

 

 

Suuri rakkaus


Peikkotytön rakkaus,
oli suurempi kuin tulivuoren sula laava.

Sinä hehkullasi sulatit talven pois.

Sielusi kirkkaus valaisi polkuni,
kohti sylisi lämpöä.

Voi kumpa minäkin,
osaisin rakastaa yhtä paljon ?


R.S
06.05.2011

.


 

 

Lävistävä tuska


Taivaanrannan takaa,
piilosta pilven reunan.

Lensi nuoli, lävisti kivulla pään.

Hetken olin hiljaa,
nöyrryin ja polvistuin.

Pää painuksissa päivän päätteeksi,
ravisteli tuska vartaloa.

Mistä tuli, minkä takia se kuritti minua!

Aamulla jouduin kumartamaan,
idästä nousevaa aurinkoa.

Tervehdin kirkasta sädettä,
pyysin muutaman päivän  lisää.


R.S
10.05.2011

.


 

 

 

Hoito


Vaaleat käytävät.

Kalpea reitti - koruton!

Desifioinnin haju nurkissa pyörii,
täältä pois haluan.

Hoito pakottaa olemaan paikallaan,
ovet ja ikkunat auki vapauteen.

Reitti selvä.

Jalka ei lattiaan koskenut,
vain välähdys ?

Minua ei enään näkynyt,
olin piste horisontissa.

R.S
11.05.2011

.


 

 

 

 

 

 

 

 

Raadeltu


Pää tuettu.

Suu auki revitty,
käsiä täynnä kielen pinta.

Piikkejä kurkkuun,
sähköä sisään.

Palava liha valitti,
kolahtaen tippui lattialle.

Pala minuutta,
unohdettiin  lattialle,
kaakelin päälle.

R.S
12.05.2011

.


 

Rampa soittaja


Kaihoisasti soi viulu.

Vain yksi kieli värisi hetken
auringon laskiessa järven sisään.

Rispaantunut jouhi,
sahasi kireätä kieltä.

Sormeton soittaja,
painoi ranteella viulun kaulaa.

Äänen sai ja tapaili sävelmää.


R.S
13.05.2011

.


 

 

Rakastava sydän


Avattu sydän rakastaa,
punaisena halaten maailmaa.

Hukuttaen kaikki,
punaisen aallon vyöryessä ylitsemme.

Rakkauden meri hehkuu.


R.S
16.05.2011

.


 

Tietämys


Elämän kokenut.

Tietää miten olisi pitänyt elää aikansa ?

Myöhäistä nyt kaikki,
synkät pilvet tulivat.


R.S
17.05.2011

.


 

Tiedostava


Olisi korvat jotka kuulisivat,
aivoni ymmärtäisivät sanotun sanan.

Olisi tieto ja tietoisuus,
samalla hetkellä saatavilla.

Samassa vartalossa.


R.S
18.05.2011

.


 

 

Hetki heinän


Heilui hento heinä,
tuulessa keväisen hetken.

Pyöritti puhuri paikalle,
tummaa pumpulia.

Pisara sateen,
tippui heinän päälle.

Taivutti kohti maata,
jäi etana väliin sen.


R.S
20.05.2011

.


 

Varastettu valo


Himmeänä hehkuva kuu.

Varasti se tulipallosta säteen,
kylmetti viileäksi valoksi.

Jätti viivan kuulaaseen yöhön,
veden pintaan.



R.S
23.05.2011

.


 

Pisaran ilo


Iloiset pisarat.

Hymyillen hyppivät,
peltikaton pinnalla.

Hauskoja ääniä päästellen.

Loristen lopulta sadevesi viemäriin.

Nauraen.



R.S
24.05.2011

.


 

Nujerrettu


Oli lihas elävä,
hymyili se hetken väristen.

Murheiden laaksossa ilo katosi.

Kyynel oli tuttu vieras,
kivut reunustivat elämääsi.

Halvaantui hymylihas tarpeettomana.

Näkyi taivaanrannassa vain tummia pilviä.



R.S
25.05.2011

.


 

Aamuinen hetki


Aurinko otti niskalenkin,
heinän orastavasta varresta.

Nosti sen pystyyn uljaana seisomaan.

Aamuisen hetken järvenpinnan peittävä utu,
himmenti maiseman.

Ääriviivat menetti merkityksensä,
hahmot metsän olivat kuin sadusta.

Soutaja laski veneensä,
laittoi aironsa neitseelliseen veteen.

Rikkoen taianomaisen idyllin.

Pienet aallot väreillen,
hajoitti sumun lammen yltä,
yhdessä auringon kanssa.

Päivä aloitti aikansa,
jonka ilta ryösti päivältä pois.

Tuli yö ja nukutti kaiken,
odottamaan tulevaa.


R.S
26.05.2011

.


 

Ajassa eläminen


Hetki taakseen katsomatta,
oli se elämä.

Ei eilen eikä huomenna!

Tässä ja nyt on kaikki.

Se on elettävä tämä aika,
avatuilla silmillä.



R.S
27.05.2011

.


 

Laulu lammella


Iltaruskon hellimä metsäinen lampi,
kylpien punerruksessa.

Jonka hiipuva valo loi puidenlatvojen ylitse.

Yksinäinen kuikka pienen laulunsa viritteli,
lampensa kunniaksi.

Hetken lauloi.

Vaipui uneen orastavan yön edessä.



R.S
30.05.2011

.


 

Lämmitetty


Jo tärisee vanhankin parta,
aurinko kun lämmittää vanhoja luita.

Säde pyyhkii pitkin pihamaita.

Hymykin riitti sammuttamaan,
kirkkaudellaan päivän paisteen.



R.S
31.05.2011

.


 

Ulapalle


Karikot oli tarkoitettu kierrettäviksi.

Vapaa vesi kölin alla,
suunta kohti ulappaa.



R.S
01.06.2011

.


 

 

Evä ojennettuna

Kala kylmässä vedessä,
evänsä oikaisi liukui äänettömästi veden läpi.

Pohjaan jäi odottamaan,
koska ilkeä kalastaja häipyisi.

Eväkkään kotivesiltä pois.

Palaisi rauha ja tyyneys järven pedoille.


R.S
03.06.2011

.


 

Siivetön


Lintu jonka siiven alla ei ollut ilmaa,
oli siipirikko vailla vapautta.

Ontuen kulki maassa,
katsoen kaihoisasti taivaanrantaan.

Muiden lentäessä pois.



R.S
06.06.2011

.


 

Tuleva aika


Suu kuivui,
silmät samentui,
jalka jätti nousematta.

Vanhuus oli tullut käymään.



R.S
07.06.2011

.

 


 

 

 

Myöhäistä


Silloin on viimeiset hetket käsillä.

Luut paistaa sormien päistä,
etkä ole huomannut,
että lopetit hengittämisen ajat sitten.



R.S
08.06.2011

.

 


 

 

 

 

 

 

Aikainen hetki



Aamun ensi tunnit.

Heräilevä maailma.

Horisontissa näkyy pieni valonkajo,
tiet tyhjiä, sielut eivät vaeltele.

Maisema kuin pysähtyneisyyden aika.

Kaikki levossa uinumassa,
matokaan ei heinän välistä kurkista.

Äänetön hetki ennen,
lintujen konsertin aloitusta.

Sinä ja hengittävä maa jalkojesi alla.

Tunne siitä että olisit ainoa maanpäällä.



R.S
09.06.2011

 

.

 


 

 

 

 

Murheiden joki



Tummat pilvet,
mustuneet mielet.

Niiden paha elämä,
valuneena tervana joessa hiljaa liikkuen.

Musta joki.

Ontuen liikkuva vanha ruuhi,
mela tahmeasti taivuttaen joen pintaa,
josta vesi katosi.

Miehet itkivät joen töyräällä,
Mustia kyyneleitä.

Tervatipat tippuen veden sekaan.

Huopahattu tiukasti painettuna päähän,
silmät alas katsoen ettei kukaan näkisi niitä.



R.S
13.06.2011

.


 

 

Sateen alla


Tuulet toi pilvet mukanaan,
pelottavat mustat.

Vyöryivät ylitsemme kastellen maailmamme.

Pisarat pomppien meissä.

Mielemme sokerinen suli,
valui noroina jalkojemme juureen.

Imeytyen maahan kadoten !

Aivan kuin me emme koskaan,
olisikaan olleet olemassa ?

Historiaan ei jäänyt meistä jälkeäkään.

Katosimme vain hetken päästä,
kukaan ei muistanut meitä enään.

Turhaanko kävelimme aikamme,
oliko tällä sittenkin joku merkitys.


R.S
14.06.2011

.


 

 

Lähestyminen


Huutakaa te yksinäiset sielut,
kurkunne verestävän punaiseksi.

Piehtaroikaa mustassa suossa,
vailla  auttavaa kättä.

Hukkukaa murheittenne alle.

Vieköön aalto sielunne kauas ulapalle,
niin kauas ettei silmänne näe rantaa.

Tarvitsee vain mennä jonkun luo ja avautua,
sanallinen aarrearkku auki.

Huomaisit että,
toinen on aivan samanlainen,
samat murheet elämästä.

Pieni teko, suuri vaikutus elämään.

Rohkeutta.



R.S
15.06.2011

.


 

 

Sieppari


Tuli valo.

Havupuun neulaset,
turvotti se vihreäksi.

Lämpö kesän.

Tavoitteli latvus,
sinistä taivasta.

Yrittäen pyydystää,
ohi lipuvia pilviä.

Oksien sekaan.


R.S
16.06.2011

.


 

 

Uomassa


Puro siinä vesi.

Kaivaen uomansa,
vapaana kulkemaan,
ilman kaitsijaa.

Onnellisena lorisemaan,
kiviä väistellen - mutkitellen.

Auringon timantit pinnasta heijastuen.

Lasketellen alamäkeen.

Iloinen vesi.



R.S
17.06.2011

.


 

 

Sanaton


Istui mies kannon päällä,
väristen kuin haavanlehti kesätuulessa.

Vuolaana tippuivat isot pisarat,
kanervien sekaan silmien reunoista.

Suru siitä ettei saanut sanotuksi tunteitaan,
ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kaikki olivat jättäneet hänet ?

Puhumaton kun oli,
suomalainen mies.

Sanat olivat vieraita,
teot tutumpia hänelle.

Puheet jäivät vähiin.

Yksin kuivaten,
silmiään hihan reunaan.

Odotti huomista.



R.S
20.06.2011

.


 

 

Tuhottu luonto


Kuun tuuli.

Siirti maassa hiekanjyvää,
teki työtä väsymättä,
syntyi iso harju aikaa myöten.

Aikansa oli,
- tuli ihminen !

Tuhosi maiseman.

Varasti kaiken.

Antamatta luonnolle mitään.

Tulee aika jolloin maksu peritään,
en haluaisi olla näkemässä aikaa moista.



R.S
21.06.2011

.


 

 

Janoinen puu


Ahnaasti imi suuri koivu.

Janoisena kaiken veden,
minkä sade toi.



R.S
22.06.2011

.


 

 

Painuneet



Tuvan painuneet hirret.

Samalla tavalla,
isännän vanhat nikamat.

kumarassa kulkien.

Värisevä käsi pitäen,
tiukassa otteessa pahkaista keppiä.

Hitaasti mutta varmasti edeten.

Viimeiseen varjoon.


R.S
23.06.2011

.


 

 

 

Musta sielu


Syntisten vesien musta tanssi.

Vaahtopäätkin olivat mustempia kuin yöt,
naurua ei kuulunut.

Mustaviittainen hahmo imi ilon itseensä.

Vaiensi kaiken äänen.

Hiljaisuudessa hahmot istuivat,
hiljaa kummaksuen hetkeä.

Viitta heilahti, peitti valon !

Lankesi kaiken ylle synkkä pimeys.

Kauan kesti aikaa kun,
viitta vasta vanhuuttaan,
haprastui ja tuli reikiä josta,
valo lankesi maahan.

Valaisi istujien kasvot.

Vanhoja oli kaikki,
siinä hetkessä .

Parrat pitkät ja suu hampaaton,
uurteiset kasvot tuijottivat toisiaan.

Verestävillä silmillä.

Sanat olivat unohtuneet tarpeettomina.



R.S
27.06.2011

.


 

 
 
 

 

Notkea liha


Lämpöinen notkeus.

Valosäde ympärillä vartalon,
pehmentäen talven jäykistämät lihat.

Kesän pehmeään keinuntaan,
tuulen mukana.

Aaltojen mukana tanssimaan,
vaahtopäiden keskelle.



R.S
28.06.2011

.

 


 

 

 

 
 
 

Kauneutta

Liehuvatukkainen kaunotar.

Suloiset pisamat,
koristeena kasvojen.

Lämpöinen katse.

Iloinen nauru,
joka ei koskaan lakkaa.

Katsomme yhdessä taivaanrantaan,
katoavaa aurinkoa.

Illan viimeisenä hetkenä.



R.S
29.06.2011

.

 

 

 

Kaksi vanhaa


Hiljaa lipui puuvene,
halkoen vedenpintaa.

Väreet jäi jälkeen sen,
tavoitti laine pieni jo rannan.

Narahti hankain,
vain oliko se sittenkin ?
vielä vanhemman soutajan nivelet.

Rustot paukkuen lauluaan piti,
hämärtyvän illan taittuessa yöksi.

Sytytti vanhus lampun,
veneen keulaan,
otti atraimen känsäiseen käteen.

Terävällä silmällä tuijotellen,
alla uivia kaloja.

Monta kertaa niin monta - hän sen tehnyt on,
että muistaa miten.


R.S
30.06.2011

.


 

 

 

Energia



Kaikki se viha,
mitä maanpäällä on.

Energiaksi saisi.

Olisi ydinvoimalaitokset,
täysin tarpeettomia.

Miksei rakkaus ole vahvempi asia.

Nujertaisi pahuuden,
kitkisi juurineen pois.



R.S
04.07.2011

.


 

 

Demonit tulessa


Katso ! Sinä suurilla silmilläsi,
kun demonisi raahaavat  mielesi rippeitä,
pitkillä kynsillään.

Myrskyn tuovat sielusi sisälle.

Salamat lyövät,
verkkokalvon läpi kirkkaat  lieskat.

Maailmasi rikkoutui säröille.

Minne sinä poloinen,
voisit mennä turvaan,
kun tuli riehuu sisälläsi.

Pakoon et pääse minnekkään.

Huutaminen ei auta,
kukaan ei kuule tuskaasi,
- se on sinussa ?

Ihosi pinnalta,
mielesi laineet ei pärskeitä heittele.

Päältä olet tyyni,
sula laava velloo vartalosi sisällä.

Odottaen purkausta,
pientä haavaa josta tulla ulos.

Kärventäen lihasi,
odottellessa.



R.S
05.07.2011

.


 

Sininen hetki


Hiljainen hetki, hämyssä iltahämärän.

Kuppi höyryävää teetä,
sormet lämpöisenä ympärillä sen.

Muuta ei tarvita.

Autuaana tuijotellen.

Herkkään siniseen hetkeen,
auringon jo mentyä mailleen.


R.S
06.07.2011

.


 

 

 

Kaikkea liikaa


Turhuuden markkinat,
tavaran paljous ympärillä.

Tyhjä mieli sisällä,
hämmentyneen ihmisen.

Kahlatessa roskien seassa,
vaivalloisesti eteenpäin.

Missä se raja tulee vastaan,
että jo riittää.

Kaikki turhuus.


R.S
07.07.2011

.


 

 

Värit kedon



Hehkuva loisto,
värikylläinen maailma.

Keltainen  kukkameri,
vihreällä pedillä.

Sateen kastellessa,
hentoja juuria.

Voimaa vedestä imien.

Tuulen kuivatellessa,
sahalaitaisia lehtiä.

Myrskyssä taipuen,
jotta voisi valaista,
polkumme huomennakin.

Värikäs maailma.


R.S
08.07.2011

.


 

 

Muutos


Lopetamme surussa rypemisen,
uimme kohti aurinkoa.

Hymyilemme uudelle päivälle,
että elämästämme tulisi onnellinen.

Yön jälkeenkin.




R.S
10.08.2011

.


 

 

 

 

Hetki vielä


Lämpöiset loppukesän tuulet.

Hellivät vielä hetken,
talvella jäätynyttä vartaloa.

Kestämään uudet kylmät viimat,
aikana jolloin ei aurinko paista,
ihomme pintaan.

Emmekä hymyile.



R.S
11.08.2011

.


 

 

Herääminen


Suomalaisuus herää horroksesta.

Pursuava vihreys ympäröi meidät.

Valonsäde puhkoo metsään,
kauniita viivoja mättäiden yli.

Halkaisi maailmamme.

Avaamme silloin silmämme ja alamme elämään.

Varpaat heinien seassa,
sekaisin  ja onnellisina.

Tietäen että tämä aika on vain pieni hetki.

Mutta se hetki on kaunis.

Muistoihin jää hetket nuo.



R.S
12.08.2011

.


 

 

Musta pilvi


Tummat pilvet peittivät taivaan.

Suruissaan tiputtavat suuria pisaroita,
maata kohti.

Niissä oli murhe kimaltelevana mukana.

Ropisten tippuivat kaikki alas,
imeytyivät maahan.

Hetkessä vesi oli jo joessa,
- solisevana !.

Yhtyen isompaan koskeen.

Samaiset pisarat jo iloisena,
leikkivät vaahtopäiden kanssa.

Nauraen kohisivat, pisarat eläväiset,
lasketellen kohti suvantoa.

Huilaamaan hetkisen,
ennenkuin jatkavat matkaansa ulapalle.

Vapauteen suurelle merelle. 



R.S
17.08.2011

.


 

 

Kostea rakkaus


Rakkaudesta kosteat vartalomme,
painautuivat  toisiinsa kiinni.

Ilmalle ei jäänyt tilaa välillemme,
olimme kuin yhtä lihaa.

Kietoutuneena.

Pienen hetken,
elämämme polulla.

Pehmeän suudelman lämpö,
jäi leijumaan huoneeseen,
kun lähdimme pois.



R.S
18.08.2011

.


 

 

Imeytyen


Sade kasteli hiukseni.

Imeytyi sisääni kosteus,
jatkoin kasvua sisältäpäin.


R.S
19.08.2011

.


 

Tarpeeton


Oksan kuivan,
myrsky katkaisi.

Tarpeeton puulle vihreälle,
elävässä mahla virtasi kohti taivaita.

Kurotellen.



R.S
22.08.2011

.


 

Haitta



Tuuli repi hiukseni.

Kadotin ajatuksen kiven taakse.

Roska silmässä,
katsoin maailmaa.

Horisontti hämärtyen.

Vesi valui poskipäille.
suolainen pisara.



R.S
23.08.2011

.


 

Tuuletettu


Tuuli lensi, korvasta sisään.

Tuuletti sanoja.

Kirkasti ajatuksen.

Piirsi kirjaimen selkeänä,
sana toisen perään.

Ajatus oli jatkumo.
loputon pyörivä pyörä.



R.S
24.08.2011

.


 

Tunteva

Suuri rakkaus,
intohimoinen pitkä suudelma.

Kiihkon kostuttamat silmät.

Suuret pupillit tuijottamassa,
toistemme sieluun asti.

Hengitys oli yhtä.

Elimme samaan tahtiin.

Pehmeästi kietoutuneena toisiimme.

Eläisimme aina näin  - yhdessä?



R.S
25.08.2011

.


 

Huojuva honka


Huojuva puu,
ikivihreä honka.

Taivutettiin voimalla,
- myrskyn tekosia -.

Lensi pala kaarnaa.

Tuuli otti, heitti mättäälle.

Siihen makaamaan jäi pala kuorta.

Oravan viereen,
jolla käpy suussa.

Pelästyen !



R.S
26.08.2011

.


 

Kateissa


Katosi elämäni.
korkeaan heinikkoon.

Varjoon heinän piilouduin.

Suljin silmäni,
katsoin sieluuni.

Viidakko oli sisälläni.

Vaelsin aikani,
maaduin kannon juureen.



R.S
29.08.2011

.


 

Muuttuva aika


Tuulen suunta muuttui.

Otti kylmän pilven mukaansa,
ratsasti kohti etelää.

Tuoksui maailma jo syksyltä.



R.S
30.08.2011

.


 

Musta polku


Suruistasi punertavat silmät - lainehtivat.

Vuolaana vuotaa murheiden suuret pisarat.

Sydämmesi on haavoille revitty,
hiljaa kuiskaa se, en jaksa enään.

Painava kätesi ei nosta  liinaa,
kosteille poskipäille.

Eikö koskaan lopu tämä,
mustien laaksojen kulkeminen.

Pilvet menkää auringon edestä pois !

Että joskus valo paistaisi sieluuni asti.

Hymyilisin ehkä huomennakin,
kirkkailla silmilläni.



R.S
31.08.2011

.


 

Lopun alku


Tärisevä käsi,
ahnaasti juova suu.

Velttona maahan osuvat jalat.

Sameat silmät vailla ymmärrystä,
Maailma kateissa.

Kurkku polttavasta liemestä karheana.

Alamäki on alkanut.



R.S
01.09.2011

.


 

Syksyn lämpö


Loppukesän viimeiset,
lämpöiset tuulet.

Hivelevät hipiää.

Hetki vielä kesää nautittavaksi.

Puu empii hetken.

Olisiko vihreä!

Vain onko jo aika vaihtaa väriä.

Syksyn kultaan,
koristeeksi kauniille luonnolle.



R.S
02.09.2011

.


 

Unohdettu suuruus


Värisevä käsi,
hamusi kultaista kunniaa.

Heittopaikan takana,
vanhojen urheilijoiden joutomaa.

Yksi askel vain,
taaksepäin ja olet siellä.

Hetken vain kesti "maine" suorituksen.

Huomenna jo unohdettu suuruus kilpakenttien.

Aivan yksin jätetty.

Kyynelehtien repien numeroa rinnastaan.



R.S
05.09.2011

.


 

Puhkottu maisema


Sumu peitti tiet,
joita kuljin.

Puhkoin autollani reikiä,
kauniiseen maisemaan.

Pyörre jäi vain maantien reunaan.

Olin tässä hetki sitten.

Menin jonnekkin kiireellä,
- Miksi  ?

Vaikka määränpää odotti paikallaan.


R.S
06.09.2011

.


 

Sulautuneet


Toisiamme tuijottavat silmämme,
tiesivät rakkauden kohteen.

Salamointi vain puuttui,
iiriksiemme väliltä.

Sulauduimme toisiimme.

Olimme yhtä.

 


R.S
07.09.2011

.


 

 
 

Tulevaa


Värikkyys metsässä lisääntyy,
hetki hetkeltä.

Maailmamme muuttuu kullaksi.

Viileät tuulet takkimme alla,
muistuttaa tulevasta.

Valkoisesta unelmasta.

Jäinen elämä,
odottaa meitä.

Kevät sulattaa meidät - taas kerran.


 

R.S
08.09.2011

.


 

 

Vahva


- Taivun huuti puu !

" Kestän olen sitkeä"

Otti kopin latvuksella,
saalisti pilven.

Pysäytti tuulen.

Maapallo pysähtyi.

Seisoen vieläkin tukevasti,
luottaen vahvaan juureensa.

Ankkuroitu maan sisään.

Imien voimaa maasta,
vahvistuen tulevaan aikaan.



R.S
09.09.2011

.


 

 

Leikattu


Hoitohuone,
kalpeat seinät.

Palavan lihan haju.

Irroitetut osat minusta kaarimaljassa.

Soluni itki revittynä.

Arvostan taas elämää,
vähän enemmän.

Vajavaisena katson huomennakin,
auringon nousun.



R.S
12.09.2011

.

 
 

 

 

Teurastaja


Lääkäri oli,
valepukuinen teurastaja.

Valkoisen takin alla, asui piru.

Silpoi lihani.

Hymyillen.



R.S
13.09.2011

.

 


 

 

Puudutettu elämä


Minä istuin puudutettuna,
leikkaava veitsi kurkussani.

Kymmenet kädet,
heilumassa ympärilläni.

Maailma käveli ohitseni.

Minä vain istuin ja odotin.

Ehkä saisin sulkea,
valkoisen oven lopullisesti kiinni.



R.S
14.09.2011

.

 

 
 

Kaikuvat huoneet



Kalsea kalpea huone.

Kaikuvat seinät.

Piippaavat laitteet,
elämää ylläpitämässä.

Kovien korkojen kiivas kopse.

Paikka jossa en halua,
olla koskaan enään.

Tässä elämässä.



R.S
15.09.2011

.

 

 

Leijuen


Yö hiljensi mielesi.

Vartalo keventyi,
lähdit leijumaan kohti unimaata.

Usvan takana oli ranta,
- olit perillä ?

Unta näit hetkisen.

Havahduit kellosi,
kirkkaaseen helinään.

Aika oli nousta,
tähän aamuun.

Jälleen kerran.



R.S
21.09.2011

.


 

Turhaa


Katkerat kyyneleet,
surun murtama sielu.

Hävitetty maisema,
uudistuksien tieltä.

Oliko koko elämäni ?
- Oliko !

Vain rahan haalimista.

Loppupelissä tällä kaikella,
ei tehnyt mitään.

Turhaa oli kaikki raataminen.

Olisinko voinut elää tosin.



R.S
22.09.2011

.


 

Tarkoitus


Surun ja murheen tarkoitus on,
muistuttaa meitä ilon suuruudesta.

Kun kohtaamme sen.

Emmekä kävelisi, ilon ohi.



R.S
23.09.2011

.


 

Harhaa


Sananvapaus.

Harhautettu kansa,
illuusio vapaudesta.

Kansalle sirkusta,
keppiä takavasemmalta.

Kätesi sidotut.

Suu teipattu.

Joku sanoi mitä,
sinun pitäisi sanoa ?

Se oli mukamas totuus.

Mielipiteitäsi ei julkaistu.



R.S
26.09.2011

.


 

 

Demokratia


" Demokratia " ?

Politiikkojen katteettomia lupauksia,
korvasi täynnä.

Niin paljon valheita.

Etteivät sanat enään,
erottuneet toisistaan.

Tämäkö se on maanpäällinen onnela.

Sinua ei huomioida,
et ole olemassa.

Päätöksenteossa vain,
äänesi on vain tarpeellinen.

Ennen vaaleja kaikki rakastaa sinua.

Katoat harmaaseen massaan arkena.



R.S
27.09.2011

.


 

 

Hiljentyen



Kesätuulen lempeä puhallus,
loppui aikanaan.

Tippui lehti puusta.

Kaamoksesta väsyneet mielet,
vaipuivat horrokseen.

-Taas !

Odottamaan.

Aurinkoa nousevaa.


R.S
29.09.2011

.


 

 

Pysähtynyt kasvu



Sade kasteli latvani.

Juureni olivat kosteat,
mutta minä en kasvanut.

Yhtään lähemmäksi pilviä.

Kurottelin, liian lyhyt sielu.

Odotin kärsivällisesti koko viikon.

- Haa - !

Aurinko puuttui en saanut valoa,
kasvojeni pintaan.

Siinä syy etten venynyt yhtään.

Maan pinta imi minua tiukasti,
kohti ydintä.

Lyhennyin entisestään.



R.S
30.09.2011

.


 

 

Viileyden laulu


Pisara nenän päässä.

Kylmä viima,
pyörteisenä jalkojen ympärillä.

Maa hohtaen,
pakkasen sinfoniaa.

Suusta höyry nousten,
huutaen kilpaa pohjoistuulelle.

Se tuli kuin aina ennenkin.

Kutsumatta.



R.S
04.10.2011

.


 

 

Ruhjottu


Kätesi laitoit yhteen,
puristit kovaa.

Punainen siinä välissä,
ei ollut vadelma.

Murskasit sielusi sydämmen.

Kammiot väristen,
katsoit taivaantantaan.

Pieni oranssi hehku,
katosi metsän taakse.

Yö vain jatkui pimeänä.

Maailma oli hiljainen.



R.S
05.10.2011

.


 

 

Maatuneet värit


Kostean maan, syksyinen tuoksu.

Maatuneet lehdet.

Kesän satoa värikkäänä pintana,
odottaen ensimmäistä pakkasta.

Valmiina jäätymään.



R.S
06.10.2011

.


 

 

Ropina


Pehmeä sade,
hiljainen ropina.

Mullan pehmentäjä,
imeytyen pohjalle.

Kallion viereen,
odottamaan vesisuonta suurta.

Kaveriksi pisaralle.



R.S
07.10.2011

.


 

 

 

Myöhästynyt


Kätesi kylmät,
huulesi siniset.

Seisot rannalla uikkareissa ?
jalkasi jäätyneet jo hiekkaan.

Muuttolinnut kauan aikaa sitten lähteneet.

Aika meni liian kovaa ohitsesi.

Kesä jätti rannalle sinut seisomaan.

Havahduit kun ranta oli hieman jäässä.

Myöhästyit.



R.S
10.10.2011

.


 

 

Pilkahdus


Lempeä päivä,
etelästä tuuli.

Raottaen pilven reunaa.

Pilkahduksen valoa,
näki silmäni.

Nauroin elämälle.



R.S
11.10.2011

.


 

 

Viipynyt valo


Syksyn viimeinen,
kirkas auringon säde.

Hipaisi kaluttuja koivun latvoja.

Alastomina seisoivat.

Heleä päivä hetkisen viipyi luonamme.

Jäimme odottamaan kuuraa,
heinän päälle.

Viilenevä maailma.



R.S
12.10.2011

.


 

 

Pyry


Viilentyneet ovat tuulet pohjoisen.

Taivaanrannan takana,
on hiutaleinen sade.

Maiseman kirkkaaksi muuttaa,
valaistunut valkea pinta.

Hohtaen viatonta puhtauttaan. 

Ennen myrskyä.

Muuttunut maailma huokaa.


R.S
13.10.2011

.


 

 

Uusi voima


Tippunut keltainen lehti.

Yksinäisyyden tuulet,
heittelevät keveää kuihtunutta.

Kohti koloa maatumaan.

Voimistaen uutta kasvua,
kevään reunalla.



R.S
14.10.2011

.


 

 

Valaistu


Mieleni oli avoin.

Aurinko paistoi sisälle asti,
avonaisista silmistäni.

Hymyilin onnellisena,
kauniissa luonnossa.

Syksyn värit loistivat kirkkaina.

Sielussa väreili rauha.



R.S
18.10.2011

.


 

Huomenna


Iloa kesti vain hetken.

Harmaa arki hakkasi,
tummalla pilvellä.

Päivän tajuttomaksi.

Itki ilta vuolaana,
punaisia kyyneleitä nyyhkien.

Rampa päivä odotti uutta aikaa.

Ehkä huomenna,
olisi elämän vuoro kukoistaa.

Jäimme pimeyteen odottamaan.




R.S
19.10.2011

.


 

 

Kylmä viilto


Aavistettu tuleva.

Pahojen hetkien manaus,
syvimpään kuoppaan.

Mustassa yössä,
raotettu pilvi.

Kuun kylmä valo,
viilsi hikiseen otsaan,
syvän arven.

Veri ei valunut,
haava oli sielussa.

Lihakset jatkoivat,
sätkivää elämäänsä.

Kävelin polulla,
vailla ajatusta.

Suunta oli jonnekkin.



R.S
20.10.2011

.


 

 

Sirpale elämää


Hajautettu elämä.

Sirpaleina perhe,
koirakin hoitolassa.

Tilit eri pankeissa.

Hautapaikat muissa lääneissä,
interfloora sekaisin seppeleiden paikoista.

Salattu varakkuus. Sveitsissä piilossa.

Mutta elämä täällä,
viileässä pohjolassa.



R.S
21.10.2011

.


 

 

Mielen lento


Kova tuuli otti sieluni,
heitti sen palmun alle lepäämään.

Hiekkaisella rannalla,
jalanjälki painautui,
siellä missä kuljin.

Punainen auringonlasku,
tervehti minua.

Meri nieli sisäänsä,
päivän valon.


R.S
24.10.2011

.


 

Kaarna


Kaarnan palasen,
otti iso aalto mukaansa.

Saaren rannasta ryösti.

Tuuli teki aallonharjan.

Vei ulapalle yksin kellumaan,
ajelehti aikansa.

Tapasi toisella rannalla kavereitaan,
jäi heinikkoon makailemaan.

Onnellisena.


R.S
25.10.2011

.


 

 

Taistelu



Maa paljaana värisee.

Haavoittuva pinta,
arkana kylmälle tuulelle.

Viima pieksi armottomasti,
kuritti kohmeista.

Hukutti lumen alle.

Vailla lämpöisiä ajatuksia,
pahat oli sillä mielessä.

Mutta vartoo tovi.

Keväällä aurinko tulee.

Kaikki silloin muuttuu.

Nauramme vasten valoa,
kasvot kylpien kirkkaudessa.


R.S
26.10.2011

.


 

 

 

Kaamoksen lapsi


Viileys hohti routaisesta maasta,
imeytyi luunytimeen asti.

Lihat värisivät yrittäen,
lämmittää kohmeisia luita.

Me kuljimme,
kaikesta huolimatta.

Pystypäin vasten isoa kinosta.

Tottuneet olemme viileään elämään.

Synnyimme kaamoksen lapsina.

Valottomaan maahan,
kuukin on himmeä.



R.S
28.10.2011

.


 

 

 

Suunta


Elämän labyrintti.

Paljon mahdollisuuksia,
mutta mikä on se oikea reitti.

Onnelaan.



R.S
01.11.2011

.


 

 

Matka



Hiljaa virtaa joki.

Lipuen vene.

Vaeltaa kohti suurempaa ulappaa.

Minuutesi harsoinen hahmo,
pitää perää.

Melalla hentoisella,
ohjaat ohi kivien.

Joita elämä eteesi teki,
muutaman röykkiön.

Keula kohti avonaisia vesiä.

Elämän mahdollisuudet avoinna.

Joka poukamassa,
jonne saavuit.



R.S
02.11.2011

.


 

 

Menetetty


Vihreä menetti otteensa.

Utuinen harmaus peitti maiseman.

Kalpeat puut seisovat,
metsän reunassa.

Unohdettuina.

Kalsea kostea kylmyys kuritti.

Otti pakkanen pihteihinsä.

Piti aikansa ja luovutti auringolle,
paikkansa.

Kevään kauneus työntyi esiin.

Vihreänä.



R.S
03.11.2011

.


 

 

Kadotettu tuuleen


Liian kauan odotit,
jäit miettimään.

Ajatuksesi katosi tuulen mukana,
taivaan sineen.

Kätesi liian lyhyt,
jotta poimisit sen takaisin.

Mielesi perukoille.

Tämä hetki oli sitä elämää.

Huomenna vain merkintä päiväkirjassa.

 


R.S
04.11.2011

.


 

Useasti


Kelmeä valo, tervehti iltaa.

Kuun kuvajainen,
sataman yllä.

Saaren kivet kylpivät valossa.

Vanha kuunari tiesi reittinsä.

Ura veteen oli jo syntynyt,
ennen keulan kosketusta.

Vesi halkesi kahtia.



R.S
07.11.2011

.


 

 

Viimeinen


Silmissäsi hämärti ilta.

Vartalosi väsynyt,
vaipui lepoon.

Sydämmesi kammiot,
värähtivät viimeisen kerran.

Et voinut tietää !

Että se oli viimeinen hetki.

Jatkoit vain uniasi.

Heräämättä.



R.S
08.11.2011

.


 

Arkea


Mieli ajatteli,
silmät katsoivat muualle.

Luomet painettuina kiinni.

Kädet eivät tienneet mihin tarttua.

Jalat levottomina taputtivat lattiaa,
pöydän alla.

Reijän tehden betoniin.

Sydän muljahteli,
etsien rytmiään.

Se oli normaali työpäivä.

Taas kerran.



R.S
10.11.2011

.


 

Polku


Metsän siimeksessä polku.

- Löydettäväksi ?.

Piilossa kanervien alla.

Hukattujen mahdollisuuksien tie.

Suunta se oli elämäsi matkalla,
mutta kadotit välillä päämäärän.

Astuit harhaan hieman,
horjuvilla polvilla.

Vaikka kuunvalo välillä,
pilkisti pilvien reunoilta.

Välähtäen.

Valoa loi hämärään metsään.

Eksyit !

Kosteat silmäsi,
estivät näkemästä,
oikeaa reittiä.

Nyyhkimään jäit kivien päälle.

Yksinäisenä.


R.S
11.11.2011

.


 

Hukutettu sydän


Tunteiden aallot.

Hukuttivat herkän sydämmesi.

Tuuli repi kammiot auki,
itkit verisiä kyyneleitä.

Huusit yksinäisyyttäsi,
aavalla merellä.

Kukaan ei kuullut sinua.

Jäit kellumaan yksin.

Vuotavana.



R.S
14.11.2011

.


 

Erotessa


Tunsin pehmeän vartalon,
siitä hehkuvan lämmön.

Rako välillämme kasvoi,
erkanimme etäälle.

Tappoi aika tunteemme.

Palellen jäin seisomaan,
ikkunan luo.

Odotin että näkisin,
jotain tuttua tiellä.

Mutta sade syksyinen,
vain piiskasi hiekkaa.

Maailma viilentyen.

Olin yksinäinen.



R.S
15.11.2011

.


 

 

Jäädytetty


Aamuinen pakkanen,
nipisti heinää.

Värisi vihreä viluissaan.

Routa juurta kuritti.

Odotti hän vain lumipeittoa päällensä,
suojaksi viimaa vastaan.

Minä tulen taas !

Kesällä tuulessa heilumaan.

Uhosi jäätynyt heinä.



R.S
16.11.2011

.


 

 

Harmaa taivas


Taivas tippui harmaana,
horisontin päälle.

Hämärä elämä alkoi.

Pieni jalka kulki,
varovaisin askelin.

Kohti kaamoksen reunaa.



R.S
17.11.2011

.


 

 

 
 

 

Mennyttä


Käännetyt kämmeneet.

Käsivarret halaamassa,
kuihtunutta koivua.

Kyynel silmäkulmassa,
menetetyn kesän takia.

Toivo vain jäi.

Keväällä näen uudestaan vihreää.




R.S
18.11.2011

.


 

 

 

 

 

Tilhi

Tilhi oksalla.

Kynnet jäässä, puristuneena.

Suussa marja pihlajan.

Hymyilee silmillään,
onnellisena.

R.S
21.11.2011

.


 

 

 

 

Jäässä


Ihosi jäykkänä kylmyydestä,
varpaat siniset.

Silmäripset jäätyneet ,
kiinni poskipäihin.

Hento höyry nousi,
hengitit vielä uutta aamua.

Sydän kuuma, vain pumppasi.

Punaista nestettä.

Sielusi syvyyksiin,
elämän lähteille asti.



R.S
22.11.2011

.


 

 

 
 

Kaikki nyt


Aina vain enemmän.

Pitäisi saada nyt heti,
kokea paljon enemmän.

Aika ei riitä.

Mutta minä haluan,
elää hitaammin.

Vähemmällä.

Onnellisena.


R.S
25.11.2011

.


 

 

 

Omaa



Vain hetki itselleni,
omat ajatukseni seuranain.

Hymyilen vaikka pahuus,
riehuu  ympärilläni.



R.S
28.11.2011

.


End this page.


Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


©2018 Koboltti1 - suntuubi.com