Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Runoni osa 12   


Vain sanoja


Puhuin.

Kaikki me puhuimme,
mutta ymmärtikö kukaan,
mistä keskustelimme.

Oliko siinä vain sanoja vailla merkitystä.

R.S
03.01.2011


Liikumme


Olkaamme kuin kosken vesi,
joka alati liikkuu eläväisenä. 

Pysähtymättä esteisiin. 

Muumiot kuuluvat museoon.

R.S
03.01.2011


Hellä aamu


Sormemme menivät lomittain.

Vartalon lämpö lämmitti toista,
silloin tiesimme.

Olevamme tiukasti kiinni toisissamme,
rakkaus liitti meidät yhteen.

Raukeuden aamu herätti,
hellästi uuteen huomiseen.

R.S
04.01.2011


Sukeltajat


Avannon jäätynyt reuna.

Pakkasen puraisema riitereuna.

Musta vesi odottaen,
kylmyyden ritaria.

Sukeltamaan otsa edellä.

Rikkomaan sen väreilevä pinta,
liukumaan tuntemattomaan olotilaan,
jota vartalomme normaalisti ei tunne.

R.S
05.01.2011


Silmät


Suuret silmät joihin katsoin,
sulautuivat omiini.

Hukuin siniseen unelmaan.

Tiesin silloin ettei rakkautemme,
tarvitse sanoja.

Tiedämme ilman niitäkin,
kuinka syvästi tunnemme.

Hiljaisuudessa katsoimme sieluihimme.

R.S
07.01.2011


Sumua


Jäätynyt maailmamme,
etelätuulen kosteudessa.

Lempeässä hyväilyssä.

Sumun noustessa kivijalan korkeuteen.

Ikkuna pisaroiden peittämä.

Vääristäen maailman,
jota katsomme lasin läpi.

Silmämme tuijottavat,
avaraan maailmaan.

Kohti vapautta.

R.S
10.01.2011


Nariseva nurkka


Vanhan talon narinat,
talven hetkellä.

Pimeyden ytimessä.

Tuiskun riepotellessa,
hirsien vanhoja reunoja.

Narinat kertovat tarinoita,
menneestä ajasta.

Jos osaisimme hiljentyä ja kuunnella,
niitä edes hetkisen.

Kaiken kiireen keskellä.

Niinkuin ennen,
taito oli vanhoilla ihmisillä.

Kertoa tarinoita, ajan kanssa,
ei kiirettä minnekkään.

Vaikka maailma pyörii ympärillä.

Vinhaan.

R.S
11.01.2011 


Viilentynyt ahjo



Hehkuvan raudan taipuisa taitaja.

Silmäsi kirkkaudessa hehkun,
samentuneet jo ovat.

Kuulosi vasara varasti.

Kalke teräksen,
jätti sinut ikuiseen,
hiljaiseen maailmaan.

Vaipuen unohduksen suohon,
oli aika olla tärkeä.

Nyt kylmä ahjo tervehtii tulijaa.

Musta paja muisto vain,
ei taivu teräs kätesi alla.

Jalkasi hiljaa vauhtia antaa,
kiikkustuolille narisevalle.

Harvoin niin harvoin.

Vaivoin hymy enään kasvoillesi ilmestyy.

Jos koskaan.

Kuppi mustaa unelmaa,
höyryten pöydällä,
kätesi rautainen, ei tärise lain.

Hörpäten hieman lämmintä.

Katsoen ikkunasta, tulevaan huomiseen.

Muistoihin vaipuen, ajatuksesi karkaa.

Viileän pajan polulle, jota jalkasi osasi kulkea.

R.S
13.01.2011



Surun mitta


Suru otti vartalon valtaansa.

Värisi kuin lehti puussa,
tuulen helliessä.

Joenuoma oli kuivuneena kauan.
 
Kyyneleet jotka tippuivat,
silmäkulmistamme olisivat,
täyttäneet uoman helposti.

Ehkä olisi tulva tullut,
maille alaville.

Peittänyt kaiken allensa.

Oliko surumme suurta.

Emmekö osanneet,
lopettaa ajoissa itkemistä.

Onko sillä joku aikaraja,
kuinka kauan murheen pitää kestää.

Olemmehan sentään tuntevia olioita,
vaikka tässä ajassa se ei ole hyve.

Kiireellä pitäisi elämä elää,
heittää tunteet nurkkaan pölyttymään.

Juoksuaskelilla uuteen huomiseen.

R.S
19.01.2011

.


Kuihtunut


Kärsimyksen kukka,
kädessä sieluni puristuksessa.

Lakastuneet terälehdet,
tippuen polkuni viereen.

Värinsä menettäneenä.

Kalpeana haamuna,
kurkistan varovasti.

Aamun hetken reunaan,
otteen jos siitä saisi.

R.S
21.01.2011

.


Hiiren suoja


Kylmän kauneuden alla.

Suojassa tuulen pistävistä tikareista,
pyörteisistä puhureista.

Tunnelissa pieni hiiri.

Lämpöisenä juoksien,
piilossa pahoilta silmiltä.

R.S
24.01.2011

.


Tuisku


Pyryn katveessa,
tuiskuavan tuulen reunan alla.

Suojassa pieni sielu.

Jäisillä ripsillä katsoen.

Pilven raosta,
pilkistävään hentoon säteeseen.

Kirkkaus hohtaa kohta,
nietoksen harjalla.

R.S
25.01.2011

.



Merkityksetön


Sanoimme sanoja.

Puhuimme aamuista aamuun,
mutta kaikki lausutut sanat ilman merkitystä.

Hukkasimme vain aikaamme,
sitä oli rajallinen määrä.

Osaksemme annettu.

Hetki vielä ja aurinko laskee,
horisontin taakse.

R.S
26.01.2011

.


Jäätynyt kaiku



Sydämmeni lohduton huuto.

Kylmänä kaikuna kiirien,
kohti jäistä kalliota.

Tippuen ilman sanoja,
hiljaisuuden ympäröimänä.

Keskelle suurta nietosta.

Palellen ja yksinäisenä.

Silmieni kyyneleet,
jäätyivät poskilleni.

Pisaroiksi.

R.S
01.02.2011

.




Kylmyys



Kylmyys nautinto.

Elämän kovettama nahka,
tuntee pinnan alla kylmän.

Sielu ei välitä vaikka kädet jäässä.

Tuulahduksen tunteen,
pyörteen pienen.

Ajatus tulevasta.

Auringon hellimästä,
vihreyden keitaasta.

Sykkii sydän kiivaammin,
hetki hetkeltä.

Odottaen kesää.

R.S
02.02.2011

.


Ojennettu


Tunteiden tuuli.

Rakkauden pettävä polku,
huojuvat pitkospuut.

Ojennettu käsi vahvana auttaa.

Suunnistusta tunteiden ristiaallokossa.

Nosti ylös suonsilmään uponneen,
rakkaudessa horjahtaneen ystävän.

Halasi hän,
pyyhki surun pois hiusten alta.


R.S
03.02.2011

.


Sinihuuli


Huulet jotka värisivät sinisinä,
pakkasen piiskatessa rantaviivaa.

Kaivaten rakastaan tulevaksi.

Sanat olivat turhia,
tiesimme tunteidemme suuruuden.


R.S
08.02.2011

.


Vilkaisu


Pieni vain pieni,
vilkaisu toisiimme.

Tiesimme heti että,
polkumme kulkee samaan suuntaan.


R.S
09.02.2011

.


Lähellä


Vain hipaisu,
vartalosi pintaan.

Sulauduimme toisiimme kiinni.

Ikuisuuden pieneen hetkeen.


R.S
10.02.2011

.



Rakkauden liekki


Ojensin pakkasen kylmettämän käsivarteni,
tartuit siihen.

Sytyin liekiksi polttavaksi.

Haihduin savuna ilmaan,
vain muisto jäi.


R.S
14.02.2011

.



Pelokas


Viileässä nurkassa huoneen perällä.

Värisit sinä pieni hento olento.

Yksinäisyyden meri lainehti ihosi alla,
teit muurin silmiesi taakse,
et päästänyt ketään lähellesi.

Eristit itsesi kaikelta.

Syventi se tuskaasi minuutti minuutilta.

Ojensin kukan.
 
Hymyilit vienosti,
vaaleiden hiuksiesi alta.


R.S
16.02.2011

.


Silmäsi hukkuivat


Sielusi tumma ajatus.

Kosteat silmäsi,
mutta kuiva pinta naristen katsoit muualle,
vesi lainehti sen sisällä.

Hukuttaen iiriksen,
murheiden myötä suurien laineiden alle.

R.S
21.02.2011

.



Puristettu huoli


Puristit sormesi nyrkkiin,
jäätynyt puolukka rusentui.

Punainen valuva ei ollut vertasi.

Huolesi häipyivät,
samalla kun valo loppui päivästä.


R.S
22.02.2011

.


Muutosta


Asioiden muuttuvuus,
kuin veteen piiretty viiva.

Häilyväinen polku halki ulapan.

Joka rikottiin heitetyllä kivellä,
pienet aallot sekoitti kaiken.


R.S
23.02.2011

.


Toive


Suomalaisuuden ylistys.

Kohmeinen kansa,
hitaasti raahustaen,
päivästä toiseen.

Toivo loistaa silmässä.

Odottaen kesän reunaa saapuvaksi.

Kinoksien takaa yllättäen meidät,
joku päivä suurella ilolla.


R.S
24.02.2011

.


Valoa


Valon välähdys.

Tippuva lumipilvi puun oksalta,
pakkasen runtelema routainen maa.

Sulattajaa odotellessa,
vielä hetki vierähtää.


R.S
25.02.2011

.


Tiedon taivas


Mobiili taivas.

Kaikkialla piippaa,
mutta tieto ei kulje.

Ihmiseltä toiselle,
yhtään paremmin kuin ennen.

Kuka varasti langat.


R.S
28.02.2011 

.


Vaahdotetut sanat


Suu vaahdossa,
sanoja paljon,
ajatus katkesi ajat sitten.

Sanojen takaa.


R.S
01.03.2011

.


Malttia


Kiire.

Maalattu taivaanranta jo valmis,
mutta polku vielä tekemättä.

Jota astella.


R.S
02.03.2011


.


Vahva yhtymä


Jyrkkä nousukiito.

Yritys saatu hyvään lentoon.

huomenna irtisanottu persoona,
mittaa katuja.

Hyvin meni tämäkin projekti.


R.S
03.03.2011

.


Avaamaton sattuu


Armoton kiire.

Juoksulla läpi avaamattoman oven,
kipu vartalossa koventuen,
mutta mitä siitä kun on kiire.

Jonnekkin.


R.S
04.03.2011

.


Oranssinen pallo


Routa runteli humuksen.

Viileyttä huokuen maa vavahteli,
jäätyneen metsän takaa.

Pinnalla puiden pomppi,
pallo oranssinen.

Viiltäen kirkkaudellaan,
lumihankeen viivan.

Sulattaen enkelitomua nesteeksi.

Laihtui pallomme,
kuivuneeksi rusinaksi.

Aurinko vei talviturkin mennessään.

Paljasti vihreän pinnan jalkojemme alle.

Kevät käänsi talven allensa.


R.S
08.03.2011

.



Valokone


Valo laajenti silmäni,
pupillit teelautasen kokoiset.

Säde meni aukinaiseen sieluun asti.

Värähti ajatus,
loisteessa valon.

Hengitän tänäänkin.


R.S
09.03.2011

.



Etelän tuuli


Tuuli pyörteinen,
tukkamme laittoi sekaisin.

Pois silmiltä heitti hiukset kiemuraiset.

Toi tuuli etelästä pilven,
sen reunalle oli laitettu,
kevään siemen kyytiin.

Tipahti se nietosten väliin.

Valkoiselle patjalle kellimään.

Suli maailma.

Kohti kesää laukaten,
tukka hulmuten.


R.S
10.03.2011

.




Kiirastuli



Sumu metsän päällä.

Puiden siluetit kadonneet,
kosteaan utuun.

Hellien samettisella pehmeydellä,
jykeviä puita.

Kylmän, sinisen kiven takana oli hahmo.

Tummat asut vain kahisivat,
jokin siellä liikahti.

Silmät mustat seurasivat sinua.

Luulit niitä ilmeettömiksi,
mutta ne hehkuivat.

Sulana laavana.

Sielusi kiirastuli kipinöi kiivaana,
hehkuva minäsi odotti,
reittiä ulos vartalosi vankilasta.

Puusta tippui pisara vettä,
sihisten se höyrystyi ihosi pinnalta.

Olit tulessa.


R.S
11.03.2011

.



Veltto liha


Vain hetkittäin nytkähtelevä elämä,
sysää vartaloani huomiseen päivään.

Luomet alhaalla roikkuen.

Voimaton käsi vain roikkuu velttona,
tuulen heilutellessa sitä.

Vailla mitään merkitystä.

Jaloissa kuminauhat,
kävely on siksi venyvää ja pehmeää.

Alamäki on siunaus,
jaksan laskeutua.


R.S
24.03.2011

.



Säteily


Nouseva aurinko ei hellinyt maata
joka kellui meressä.

Rannalta nousi pilvi,
se säteili pahuutta.

Soluja halkaisi pani ne jakautumaan,
jääden hehkumaan näkymätöntä voimaa,
ihmisen sisään.

Fuji vuoren rinteillä.

Mustat kurjet aloittivat tanssinsa.

Päättyi siipien heiluttelu,
väsynyt pää painui siiven alle suojaan.

Musta yö laskeutui ja kaikki oli ohi.

Aamu ei noussutkaan,
vain yö jäi jäljelle.


R.S
25.03.2011

.



Tulevaisuus


Huulesi tuulessa heiluivat,
tyhjä katse haravoi maisemaa.

Mieli oli muualla.

Takin liepeessä puhurin reuna,
lepattaen heilutti kangasta.

Ajatus oli mennyt menneisyyteen,
eikä tuleva näyttänyt valoisalta.

Musta taivaanranta vyöryi uhkaavana ylitseni.

Repesi musta taivas reunastaan.

Pilkisti aurinko raostaan,
valaisten tulevan huomisen.


R.S
31.03.2011

.



Himokkaat silmät


Himokkailla silmilläsi,
katsot uuteen aikaan.

Hamuat käsilläsi elämän elettäväksi.

Nyt on elon aika.

Tämä hetki alkoi kun aamun säde,
puhkaisi pimeyden.

Täysillä avatuilla siivillä,
kohti ilta-hetken hämäryyttä.

Vaipui päivä unholaan,
muttei kadonnut muististasi.

Iäisyyteen.


R.S
01.04.2011


.



Lintujen kevät


Siipien iloinen suhina.

Keväästä pullistuneet rintahöyhenet.

Naarasta tuijottavat pistävät silmät,
urokset tappelevat.

Paikasta auringossa.


R.S
04.04.2011

.



Pilvet säteilevät


Pilvet vaaralliset ja tummat,
kaukaa tulivat laskien sateensa päällemme.

Katsahdit katon reunaa.

Tartuit värisevin käsin jääpuikkoon.

Kouristus värähti vartalosi lävitse.

Murskasit palasen jäätä,
muruset tippuivat jalkojesi juureen.

Hämärtyneessä illassa huomasit kätesi hohtavan.

Pelko siivitti tulevia aikoja,
onko mikään enään ennallaan.

Oliko kaikki tämä lopun alkua,
säteilevä jää.


R.S
06.04.2011

.


Värisevä maa


Maailman murheet joita korvasi kuulivat.

Tuskaiset huudot turvottivat kuulosi umpeen,
tuli sinusta kuuro.

Kaikki se pahuus mitä silmäsi näkivät,
teki verkkokalvolle pysyvät haavat.

Menetit näkösi.

Seuraavan aamun säteet jäivät näkemättä.

Mannerlaattojen voimakas tärinä,
katkoi sinulta raajat.

Torsosi vain jäi huutamaan tuskaansa,
kipu kouristi vartaloasi.

Kun maailma myllertää,
ihminen on pieni roska,
voimakkaiden tuulien edessä.

Voimme vain paeta hetken,
sitten kohtalo meidät saavuttaa.
 
Täällä murheiden laaksossa.


R.S
08.04.2011

.



Viiltävä valo


Kuunsirppi viilsi terävällä reunalla,
yön pimeyteen pienen repeämän.

Himmeä valo loi, mystisen viivan metsän keskelle.

Yön säde auringon jälkihehku.

Kylmä valo kuutamossa,
himmeä kajo puiden välissä.



R.S
12.04.2011

.



Kipinöivät siivet


Valkoinen lintu.

Siipensä avaten ottaa höyhentensä,
alle taivaan reunat.

Tumman yön varjot,
piilossa lymyten.

Lentää yli valkoinen komeus,
siivenkärjet pintoja raapien.

Kipinöivä suihku vain jäljelle jää.

Kirkkaat valojuovat valaisevat yön hetken.

Hitaasti kirkkaus himmeni,
jäi yö odottamaan aamua.


R.S
13.04.2011

.


Aamun linnut


Aamun sarastuksessa.

Kevään puskiessa talvea tieltään,
kirkasääniset pienet linnut,
tervehtivät laulullaan- aikaista kulkijaa.


R.S
18.04.2011

.


Kiertokulku


Tuuli kova, raivopäinen raivo,
runteli koivunoksan.

Voimapilven raaka ote
repi irti, heitti alas.

Maahan maatumaan,
kevätheinän sekaan.

Yksin - unohdettuna.

Oksantynkä valitti kovaa kohtaloaan,
mutta maatui ravinnoksi uuden koivun. 

R.S
19.04.2011

.


Notkea heinä


Hennon notkean heinän vihreä tanssi.

Kevät-tuulen taivuttaessa,
vielä orastavaa kasvua.

Nuori notkeus viisti maata
taipui varsi vielä hetken.

Kesällä kaikki oli toisin
- seisoi ryhdikkäänä-.

Vaikka sade piiskasi vihreyttä.

Kurotteli heinä kohti taivaita.

R.S
20.04.2011

.


Kylmät askeleet


Juoksi neito, routaisen maan pinnalla,
jäisillä jaloilla.

Tuskan hetket vasta edessäpäin.

Menneisyyden haamut,
hengittivät historian kylmiä huuruja,
paljaaseen niskaan.

Loistanut ei ilo tummista silmistä.

Hento liekki hornan,
läikähti verkkokalvon takana.

Tuskansa huuti kohti horisonttia.

-Viilsi ääni-  kuun kahtia !

R.S
21.04.2011

.



Pöllö aamulla


Pöllön huhuilu,
kiirien kuulaassa aamussa.

Huutaen - kaveria yksinäisyyteen !

Kukaan ei vastannut huutoon,
hiljaisuus levisi metsään.

Kynsien ote tiukkeni oksasta.

Suurentuneet silmät,
katsoivat kirkastuvaan metsään.

- niska taipuen.

Olisiko liikettä vihreydessä.

Haikea huhuilu jatkui päivän yli yöhön.

R.S
26.04.2011

.



Mustarastas


Aamun heinä heilahtaen.

Raottaa tulevaa päivää,
musta lintu kiiltävä.

Keltaisella nokalla,
kilpaillen aamuisen auringon
säteen kanssa.

Laulaen kirkkaasti korkealta luritellen,
hyppelyn välillä.

Etsien maasta evästä,
tulevaan päivään.

R.S
27.04.2011

.


Kohtaaminen


Jääkimpale sydämmeni paikalla,
- tulit sinä. !

Hymyilt kauniisti huolia vailla.

Avasit verhot peittävät, maailmani edestä pois..

- Pieni peikkotyttö. -

Iloisesti vain vastasit nauraen kysymyksiini,
niitit kiiltäen.

Koristaen pientä kaunista nenääsi.

Olit piilossa raskaiden luomieni katveessa,
syytä ei ollut niitä avata ja katsoa maailmaa.

Rakkauden tulella,
liekillä kuumalla sulatit minut rakastamaan.

Aamulla näin punertavan taivaarannan,
pitkästä aikaa.

Käyttämätön lihas suupielessäni,
pyrki hymyilemään.

R.S
28.04.2011

.



Kohta


Jäiden ritinä !.

Liplattavan veden vapaus,
kesä on sateen päässä.

R.S
29.04.2011

.


End this page.



©2018 Koboltti1 - suntuubi.com