Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Runojani osa 10


Kostuneet myrskyssä



Myrskytuuli kanssamme,
tuulen reunaa kierrellen.

Mustasta pilvestä pisarat,
joukkopakona pirskotellen taivaan voimaa.

Ärjyvä tuuli heitellen,
hautamme hiekkaan kosteutta.

Jottemme kuivuisi kokonaan ja jaksaisimme kasvattaa,
kukkasia ihmisten iloksi.

Olisi mukavampi kävellä päällämme,
pehmeässä nurmessa.

Tummien pilvien mentyä jo taivaanrannan taakse.

Auringon  säteet lämmittäessä jo rintaamme.

Meillä lämmin joillakin kylmä.

R.S
17.03.2010




Harmoniaa sielussa



Tunne lämpöinen.

Lämpöisen tunteen sieluunsa saa,
kuunnellessaan lintujen kevät konserttia.

Vailla häiritsevää ajatusta,
elämän myrskyistä huolimatta.

Aikaa olla vaan ja nauttia,
olemisen ilosta.

R.S
18.03.2010


Sulava maailmamme




Räystään reunalla roikkuva lumipatja,
painovoimaa uhmaten,
holvikaarena kulkumme yllä.

Kiinteytensä menettäen,
juoksevaan muotoon muuttuen.

Luonnon mysteerit taas voimissaan,
pallossa kirkkaassa voimia paljon.

Sulattaa kylmyys pois.

Lempeän etelätuulen,
hivellessä lihojani luiden päällä.

Mieleni hyrisee, kevään koittaessa.

Talven niska on katkennut.

Auringon sädettä silmäni etsivät,
sarastuksen ensi hetkessä.

Tässä hetkessä on hyvä olla.

Hymyilen aamulle.


R.S
31.03.2010


Piiloutunut tunne



Suutele sinä neito kuuta,
tuota kylmää valoa hehkuvaa,
haave kuvaa.

Etsimäsi hellä sydän.

Rakkautta täynnä,
helppoa ei ole sitä löytää.

Piiloitettu se hyvin on,
arpeutuneen paksun nahan alle.

Kadonnut sydän on ajan juostessa eteen päin.

Haavoitettu liikaa,
puolustautui raukka ja ulottumattomiin,
hautautui miehen vartalon syvyyksiin.

Vaikea sitä nostaa, eikä se houkuttelemalla esiin tule.

Olisiko pyyteetön hellyys riittävä asia,
jotta joskus näkisimme aitoa rakkautta.

Sydämmen reunalla.

Heitänkö sen kaivoon unohduksiin.

Tarpeettomana.


R.S
07.04.2010


Ystävä kutsuu



Kuiskaus tuskin kuultava pieni henkäys,
vaikerrus taivaanrannan takaa.

Ystävä apua huutaen kutsuu minua.

Aikojen takaa viestin saan,
sanoilla ei ole merkitystä,
huulien ei tarvitse liikkua.

Pelkkä katse riittää,
tiedän mitä ajattelet.

Ystävyytemme sykkii,
samaan tahtiin solujen.

Aika ei eroita meitä,
sielumme ovat vierekkäin.

Maapallon laidoilla eläen,
kuljemme alla tähtien.

Hymyillen vienosti.

R.S
09.04.2010


Kevään laulu



Pieni lintu oksalla harmaalla.

Kevään ensihetken laulu,
luritus tulevalle ajalle kohti lämpöistä kesää.

Höyhenpeite väreissä loistaen.

Aamun kirkkauden siivilöitynyt säde,
osuessa laulavaan taituriin,
joka aamua tervehtii kimeästi ja kovaa.

Samalla etsien ystävää kesälle.

Lentelemään samaan pesäpuuhun,
suvituulen puhaltaessa.

Omaa säveltään.

R.S
13.04.2010





Sanomatta jäänyt asia


Puhalla tunteesi ilmoille,
sano se sana joka kurkkuusi juuttui.

Niin muutkin tietävät tunteesi laadun.



R.S
14.04.2010





Tasapaino



Syö suruusi.

Nälkiinny rakkaudesta,
itke ilosi vuolaan.

Rankaise ruumistasi hellyydestä.

Koskaan ei ole asiat hyvin.

Opimmeko ikinä olemaan tasapainossa.


R.S
14.04.2010







Sielu huutaa




Kirkuva sielu.

Mustat ajatukset seuranain,
epätoivon hetket ei valoa lain.

Pysyväisyyden monumentti alla jalkojen,
ikuisuutta huokuva kallio vakaana elämän hetkissä.

Ei turvaa missään, tuulet heikkojen sielua repien.

Avattu takki vasten puhuria taituroin,
jyrkänteen reunalla alla vain tyhjyys.

Miekka tuettuna kivien väliin,
varmoin askelin etenen.

Jalkani terävään terään painautuen,
veri tippuen tyhjyyteen.

Ajattomaan aikaan jossa ei ole alkua eikä loppua.

Mitä muutamasta punaisesta pisarasta,
matka kuitenkin etenee kohti toisen kallion reunaa.

Hitaasti hivuttaen saavumme määrän päähän,
perillä tuska on merkityksetön,
olemme saapuneet jonnekkin.

Elämämme pieniä polkuja kulkien.

Hymyilemme perillä.


R.S
15.04.2010






Linnun sirkutus



Linnun laulu sävelpuussa,
heleä sirkutus sarastuksen tuokiossa.

Aamukasteen kimallus,
omenapuun oksalla.

Siiven herkkä havina,
värisevä tuulenvire.

Oranssisen voiman,
noustessa arvokkaasti.


R.S
20.04.2010






Kirmaten kevääseen





Sielu avautuneena, kuin tuomenkukat keväällä.

Odottaen kesän alkua,
lämpöä luiden päälle.

Narisevien nivelten notkea tanssi.

Nuorukainen kirmaa, jalka keveänä kohti aurinkoa.

Hipomalla vain hieman,
karhealla jalkapohjalla,
suopursun nuppuja.

Taittamatta niitä.

Valoa kohden käy tieni,
kilvan pilvien kanssa kirmaten.

Elävästi myötäillen tuulen mukana.

Hengitän vielä huomennakin.


R.S
22.04.2010







Arat sielut



Pakeneva ihminen,
pelkuriko lie.

Vain peloteltu, arka sielu.

Massojen puristuksessa,
pieneksi itsensä tuntien.

Peilistä katsoen näkee vain,
alistetun sielun rippeet.

Tuuli sen vei pois kaukaisuuteen.

Rakennusaineita ei löydy,
elämän polulle.

Tiemme on hukassa,
kivet pohjalta sen.

Varastettu.


R.S
27.04.2010







Vapaana kevääseen



Kevään kohiseva ääni.

Vapaana virtaava puro,
soitellen säveliään.

Suloisia vaahtopäitä tehden.

Ajatuksen laitan mukaan, virran vietäväksi,
jospa se kasvaisi matkallansa suureksi,
yli maapallon peittäväksi verhoksi.

Jossa olisi painettuna sanat.

Olla vapaa.


R.S
28.04.2010




Vaikeroiva maapallo



Imetty siitä kaikki on,
tyhjensimme sisustan.

Onttona pallona se lentelee,
avaruuden radoilla.

Mustassa tyhjyydessä,
siinä pinnalla meidän tulisi elää.

Hyväksikäytetty.
 
Raadollisesti runneltu maapallomme.

Valittaa se, mutta emme välitä.

Kosketa kiveä, tunne sen kuolinkamppailu.

Hiljaa värisevä kallio kangistuu,
tipauta edes yksi kyynel sen puolesta.

Tiedämme että edes välität.

Kyynel kiveä koristaen, kimmeltää.

R.S
29.04.2010



Kateelliset ihmiset


Suusi suppuun laita, oi sinä sulosuu.

Kauneutesi peitä,
jottei kateelliset sinua katsoisi.

Tässä rakkaiden ystävien maassa.

Kadehtien.

R.S
04.05.2010


 

Hetki sarastuksen



Nupullaan olevat lehdet,
vankassa oksassa.

Aamuisen säteen kylvyssä.

Lintu puristaen kynsillään samaista puuta.

Molemmat odottavat hetkeä kesäistä.

Hän ja minä.

Vehreyden vihreää mattoa,
joka tuokion kulttua peittää maailmamme.

Kahisevan lehden iloinen tanssi,
tulevan suven hetkessä, alkanut.

Hetkisen se aika kestää,
ilakoiden iloa.

Lämmön tuokiossa.

Kaikki muuttuu.

Peittää maamme tummat syyspilvet.

Tuoden kylmää pohjoisesta.

Jäämme  odottamaan,
liha vilusta väristen.

Uutta kevättä.

R.S
05.05.2010



Ahneuden ylistys



Tasa-arvo ja veljeys.

Sillä jolla kaikkea jo on,
muutama euro vielä lisää.

Jottei köyhtyisi rahaton raukka.

Veljeltä kurkku auki,
jotta perinnön jaossa olisi yksi, ahnein.

Näin meillä, tässä tasa-arvon maassa.



R.S
06.05.2010



Rakkauden piilo



Oikea rakkaus piilossa lymyää,
valoa siellä nähty lain.

Kolhut elämän.

Se syvälle kätketty on,
kaikkien tavaroiden alle, piilotettu rakkaus.

Olemme laittaneet kaiken säilöön.

Ehkä joskus , ehkä.

Sieltä kömpiä voisi ilmoille ihmisten,
jos aidon rakastavan hymyn nähdä saisi.

Edes kerran elämässsä.

Odotamme tulevaksi,
hetken tuon.

Hymysuin otan vastaan.

R.S
12.05.2010



Polkumme elämässä



Polkuni leveä.

Mahdollisuuksien paletti, suurella siveltimellä,
antaen suuntaviittoja,
tehdä elämästäni nautittavan hetken.

Kiireessäkin pysähtyä.

Naulata kengät nopeat, hirteen kiinni.

Paljain varpain, kosteaan heinään juoksemaan,
lailla iloisen lapsen.

Se kadonnut, hyvä mieli löytyi,
aika antoi odottaa, hetkeä oikeaa.

Järjen ääni vaimeni,
mieleni sopukoista tilalle syntyi oivallus.

Elämme tätä yhtä elämää,
tämä hetki vain merkitsee,
annammeko sen lipua ohitsemme,
käyttämättömänä turhakkeena.

Hukattuna mahdollisuutena,
tämän taivaan alla,
on rajallinen määrä, noita onnen hippusia.

Halataan märkää puuta,
kuunnellen sen tarinaa.

Se tuli ennen meitä,
meidän jälkeenkin, se jää uljaana seisomaan.

Vasten tuulen reunaa,
uhmakkaana nojaten, katsellen maailmaa.

Rauhallisin mielin.


R.S
18.05.2010



Auttava käsi



Ystävän lämpöinen käsi,
ojennettuna auttamaan.

Elämän polulla kompastuneeseen,
alas valuneeseen heikkoon sieluun.

Tukea antaen karikkoisilla vesillä,
josta karttaa ei ole piirrettykään.

Vain pieni herkkä sana.

Minä autan sinua.



R.S
19.05.2010


Varjoisat polut




Hiivi pieni varjo.

Omatuntosi himmeä häive.
utuisena kuvajaisena lammen pinnassa.

Kulkusi sumujen keskellä,
piilossa ja piiloitettuna.

Maailmaa tutkivan silmän alla,
salata lie haluat polkusi suunnan.

Määränpää lieko vielä selvinnyt,
kulkusi horjuen etenee.

Liikutuksen kyynel,
värisevänä valuen poskiasi pitkin.

Auttoi sinua joku, tuntematon tuki.

Nosti ylös, kun oja tuntui liian syvältä,
antoi sielulle evästä.

Jottei heikotuksen hetki,
toistuisi liian usein.


R.S
26.05.2010


Hento voima



Luonnon hiljaisuuden kaikkivoipaisuus.

Värisevä  hentoinen heinä,
tuulessa taipuen.

Puhurissa painatuen maatamyöten,
jottei juurinensa irtoaisi.

Katoaisi  taivaanrannan taakse.

Aamulla tervehtien aurinkoa.

Pystypäin lannistumatta,
vienosti taipuen.

R.S
02.06.2010


Kesä armahtaa



Lempeä lämpöinen,
suvituulen hellä henkäys.

Suurella kädellä siirrellen,
pilvien reunoja.

Valomme edestä pois.

Pimeyden kansa,
kaivaten lämpöistä valoa.

Verestävillä silmillä katsomme,
kohti taivaanrantaa.

Odottaen elämän nousevan idästä.

Leveällä hymyllä,
kuljemme kohti iltaa.

Odotamme ystäväämme huomennakin.

Valo armahtaa meidät,
kesän lapsia olemme.

R.S
03.06.2010



Vihreyden apostoli



Puut taipuen.
 
Myrskyn edessä,
kunnioittaen vahvempaansa.

Koittavi huomen,
taipuisalle vihreyden apostolille.

Kahisevilla tuoksulehdillä,
koristeltu koivupuu.

Polkumme ylle holvikaaren tehden.

Kävelemme alla,
vehreyden polkua mukaillen.


R.S
08.06.2010



Kesällä tanssien



Rakkauden tanssi,
liha himosta täristen.

Notkeana taipuen, tanssin pyörteisiin.

Kiiluen silmä,
katsoen muotoja ihanuuden.

Verkkokalvolle palaen,
kuva kauniista muistosta.
 
Hetken vain kesti,
ihanuus elämän.

Suvessa karkeloiden.

Syksy toi viileyden,
polkumme ylle.


R.S
09.06.2010



Himokas juhla



Suven sulossa lihat paljaana.

Kansakunta karkeloi, ilojuhlaa viettäen.

Laskemattoman auringon aikaa,
juhlistaen läpi yön.


R.S
10.06.2010



Uinuva kauneus



Lammen hiljaa uinuva pinta.

Taivaankannen värejä hohtava peili.

Kuvajaisena mennyt aika,
väristen kesätuulen alla.

Purppura illan kajossa,
hehkuvana metsänreunan yllä.

Puiden hiljainen kuiskinta,
mennyt on mennyttä.

Huomenna alkaa tulevaisuus.

Kasvomme käännämme,
kohti aamua.


R.S
16.06.2010


Kuutie



Kirkuva suu, kiljuvat sielut,
auringonlaskun varjossa.

Synkkä kansa jatkaa kulkuaan.

Samaan suuntaan, mutta yksin.

Kuutamo tuo polun varjossa,
kulkeville orvoille.

Viitoitetun reitin,
yön hämäryydestä valoon.

R.S
29.06.2010



Kuiskivat tuulet



Tuulet tuovat viestin kaukaa.

Kuulemmeko kuiskivat sanat,
himmeänä hiljaisuuden varjoissa.

Myrskypilvet vaimentavat, henkien äänet,
kahiseva heinä ääntelee,
sanoja käsittämättömiä,
lausuu vain.

Kostea maa huokailee,
menneisyyden salat.

Tietoisuudemme rajoilla.

Valon repimä pilvi,
päästää päivän keskellemme.

Ringissä istuvat isiemme lapset.

Valaistuneet kasvot,
kirkkaudessa kylpien.

Tietämättä miksi.

R.S
01.07.2010


Vain sanat jäivät



Hänessä musta möykky,
pirullinen hämähäkki.

Otettaan hänen aivoistaan, se kiristää.

Kyntensä tuo mustajalkainen olio,
upottaa yhä syvemmälle.

Hellitä se ei koskaan, voiton vie elämästä.

Toisen ihmisen, loi syövän perkele,
entisen tilalle.

Muutti mielen, kadotti sointuvat sanat.

Eloisat silmät,  täynnä elämää.

Sameaksi teki katseen runoilijan.

Maailma katosi, sanat sisälle jäivät,
mitä mietti hän.

Tuo sointuva sananiekka.

Vähän oli aikaa, paljon jäi tekemättä,
kesken elämä jäi.

Ihmispololla ei sananvaltaa, ole asiaan .

Se tulee, se vie.

Kohtalo ovelle kolkuttaa.

Voimat vähäiset, meillä vastustaa on.

Muut tätä elämää pyörittää.

Kysy ei se meiltä, ei kysy vaikka pyydetään.

Tuli vene,astui hän siihen,
lipui rauhaisan joen verkkaista virtaa myöten,
seesteisen ulapan suureen avaruuteen.

Meni suuri sanataituri,
jälkeensä jätti runot nuo suuremoiset.

Elää hän sanoissa, jotka kirjoitettu on.

Aika menetti merkityksen,
elämään ikuisesti,
jäi hän runouden mestari.

Jokainen aamu on hänen.


R.S
05.07.2010


Voima taivaalla



Voimapilvi.
 
Myrskyn reuna,
ilotulituksen se teki kansan iloksi.

Karkeloi väki loisteessa salaman.


R.S
30.07.2010



Musta myrsky



Musta kotkankynsi,
repien taivaankannen auki.

Paljastaen elämämme sielun.

Kaikkien tummien myrskypilvien,
takana lymyää toivo.

Siintää se sinisenä,
kannatellen pumpulipilviä sylissään.

Hellästi uinuttaen uneen,
sinertävässä hetkessä.

Matkamme jatkuu,
hiljaa puhaltavan tuulen mukana.

Polkuamme viitoittaa auringon valo,
puiden välistä pilkottaen.

Jotta tietäisimme minne mennä.

Horjumatta.


R.S
27.08.2010




Mustunut taivas



Taivaanrannan tummuneet reunat,
voimistuneet tuulet,
enteillen alkavaa myrskyn hetkeä.

Taivas, vapauttaen kaiken voimansa,
riepotellen luontoa.

Repien, raastaen,
taivutellen puut kaarelle.

Voimattomana,
vain antaen periksi vahvemmalleen.

Hetken vain kesti,
myräkkä musta.

Voimapilven kirkas tanssi.

Valaisten kaiken esityksellään.

Jälkeen sen, saapui rauha.

Puidemme siimekseen.

Ajatonta aikaa kuvastaen,
mikään ei muuttunut ole,
oli vain hetki.

Suuressa elämän janassa.

Huomenna kukaan ei muista eilistä.



R.S
08.09.2010



Hämärtyvä metsä



Kuusikon kätköissä humina.

Menneen ajan viulut,
siellä konserttiaan soittaa.

Kuun eteen pilvet jo liukuneet.

Tummentaen pienen aukion,
hämäryyden rajamailla.

Reunamilla sen,
sävel haikeana kaikuu.

Viimeinen sointi värähtää,
kaikki jo hiljaa kätköissä metsän.

Tuuli vain neulasia heiluttaa,
ketään, ei missään.

Autio tyhjyys, äänettömyys,
onttona kumisee,
vasten yksinäistä kulkijaa.

Korvissamme asuu hiljaisuus.

Ajatukset vain seuranain,
mätäs märkä alla jalkain.

Kuljen kohti auringonlaskua,
viimeiseen lämpöön.


R.S
10.09.2010



Toinen maailma



Kävelet jossain.

Tietämättä missä.

Toinen ulottuvuus,
seuraa varjoissa, aina sinua.

Utuisen maiseman piilossa.

Kulkuasi hämäryyden rajoilla.


R.S
14.09.2010



Liitäen



Tuulessa.

Avaten kätensä,
lentäen sielunsa siivin.

Sinne minne tuuli kuljettaa.

Taivaanrannan yli kauneuteen.

Myrskyssä alla sateen.

Pisarapilven varjossa.

Imien kasvoilta, pisaran taivaan mettä,
jotta juureni kaivautuisivat syvemmälle.

Utuinen kosteus yllä lammen.

Vaipua haaveiden ihmemaahan,
kuulla kuikan äänen sumun keskeltä.

Luonnon keskellä minuus,
loistaen kilpaa valon kanssa.

Vain ajatukseni voi sokaista,
polulla vastaantulevan.

Tervehdin silmät kiinni,
jotta hän näkisi huomennakin.

Aamun sarastuksen.


R.S
17.09.2010


End this page.



©2018 Koboltti1 - suntuubi.com