Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

   

 

          Vanhoja Runoja ennen vuotta 2007

_____________________________

Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com

 

 

 

Isku selkään 

 


Voi juutas sentään,
se tulloo kohti, kiiltävä piru perkele.

Ka myö munamankelil,
sotkien tultihin uimasest.

Mie parhaimman nöösi kaverin kanss,
kirkast ol ei noit hattaroi paljoa ollunna taivahal.

Siin myö jalkaskäytävää pitkin poikin reunamil,
etheen päin myö mäntiin.

Ko se hullu humalainen tul takkaa airan reunat
kolisten.

Sivalti keulallansa, kaverin tantereeseen.

Minnuu se heittel ko räsyä.

No kaho, ilmass  räpiköin ko kananpoika.
ilman siipilöi.

Sattu juutas minnuu,  kipiäst selkään.

Jysäht ko pajavasara, katon reuna,
keskelle rankaa, siit yli biilistä raajat hajallansa.

Tömähtäen tien mustaan pintaan.

Tunnotonna raajat sit ol,
punast valuvaa siell sun tääll.

Laverill kipattiin ja autoon,
lyhryt vilkkuen lasareettiin.

Siin hyörivät ympärill niin maar vinhaan,
valkotakit mukas tietävinnään

Vuan empäs luovuttanu,
niin köpöttelin omil jaloil ku ylös petistä pääsin.

Vaikk kuulemma ei kävellä ennään ois pitänny.

Kova nuppi jo silloin ol,
en kuunnellunna viisaita.

Täss sitä vaan mennään etiäpäin,
vieläkin.


R.S
19.06.1971

 

 


 

 

Se on rakkautta

 


Kostuneet silmät, katsovat hellästi minuun.

Viivähdän hänen ajatuksissaan pienen hetken.

Antaa sanoa mitä sanottavaa minulla on.

Herkkänä kuuntelee kaiken sanomani,
vaikkei ymmärtäisi kuin osan.
 
Tekee toiveitteni mukaan, hammasta purren.

Rakkauden ilmapallo suurenee joka päivä.

Saan antaa takaisin suurta rakkautta myös hänelle.

Olla hänen arvoisensa.

 

 

R.S

12.3.1985

 

 

 


 

 

Rakkaus sylissäni



Pupilleilla suurilla katson etsien,
tuijotan ihmismassaan.

Hehkuvat hänen kasvonsa,
näen väkijoukossa.

Loistavat ne hyvyyttä, hellää rakkautta.

Käden heilahdus ja pieni moi.

Sinfonia soi sydämmessäni,
kaikuna tunteilleni.

Suuni reunamilla pieni lihas,
nykii onnen nykäisyjä.

Maailmassa ei ole muuta kuin hän ja minä.

Riennän kohti, puristan syleilyyn,
jonka voima kertoo tunteideni suuruuden.

Sen mitä sanoilla ei voi kertoa.

Rakkaani.

 

R.S

27.7.1986

 

 

 


 

 

Pakkasaamu

 

Pakkasaamu,
kirpakan nipistelevä.

Pieninä viiltävinä
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.

Lumihiutaleet tippuvat
hiljalleen, leijuen.

Routaiseen jäätyneeseen maahan.

Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen,
kuorrutteen korean,
viileän etäisen.

Taivaan värejä värisevän pinnan.

Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.

Lämpö aaltoja tehden
sieluuni.

Kuvajaisen hehkuvan
peilistä nään.

Tammikuun aamuna.

Sarastuksen  auran,
hehkuun herkkään.

Herätä saan.

 

R.S
23.01.1991

 

 


 

Pienuus


Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.

Kaikkiin suuntiin
tiet auki, minne menen.
Eksynyt,  joko olen.

Kai joku suunnan näyttää.

Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.

Lastuna veden pinnalla.

Keikkuen keveänä
pärskeiden keskellä.

Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.

Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.

Kellun ,kellun.

En suostu uppoamaan.

Pärskyttelen ,kauhon
kohti rantaa.

Elo säteilee,
valaisee minuuteni.

Kokonaan.

 

R.S
30.11.1995

 


 

 

Talvi

 

Lumi hiutaleet
hiljalleen leijuvat.

Alhaalla roikkuu,
pilvikatto tummana. 

Maan pinta täyttyy
valkoisesta lumesta.

Kylmästä ja kauniista.

Sini hohteisesta.

Seesteinen kaamos
pimeään vaippaan
kietoo kaiken.

 

R.S
16.2.1998

 


 

Pahuus


Paha meissä.

Missä se on.

Kuka istuttanut
pahuuden siemenen
meihin ihmisiin.

Kitkin sen pois,
kun rääkäisin tässä
maailmassa.

Synnyin viattomana.

Ehkä.

Jatkoin siitä
mitään en muuttanut
minässä.

Yksinäiseltä elo
joskus tuntuu,
kuin olisin ainoa
ajatuksieni kanssa.

Kaikki muut
rahan perässä.

Tavoittelemassa omaa etua,
valtaa lisää.

Miksi ,mitä se hyödyttää.

Kaikki on katoavaista
mitään emme matkalle
mukaan saa.

Jää kaikki se jälkeemme,
tulevien polvien
tappelun kohteeksi.

Veri lentää kun ei vielä
multaa päälle saatu.
 
Perinnön jako karmea
alkanut on.

Pahuus.

Meissä.

 

R.S
30.04.2000

 


 

Sydäntalvi

 

Kuurainen puu,
pakkasta.
 
Routa syvällä,
Sydäntalvi.

Suomen luonto,

Osittain koskematon
näyttää parhaimpansa.

Pieni talitiainen

Nopeasti liikkuen etsii ruokaa,

Joku laittanut maittavan talipallon ,
herkkua parasta.

Lie se pienen linnun mielestä.

R.S
9.2.2002

 

_____________________________________________

 

Jääkenttä


Jääkenttä hiljainen,
ääretön.

Avara luonto kutsuu huutaen.

Sanatonta metsämiestä
hän kuulee kaiken.

R.S
14.2.2003

 


 

Kirkkaus


Aurinko kimaltelee pisteinä,
hohtavan hangen pinnalla,

Kirkkaus sen,
silmiä häikäisee.

Mutta,
siitä huolimatta

Lämpöisyys.

Kevään tuulen,
mukana  tulee.

kuiskien.

 

R.S
18.03.2003


 

 

Jäljet kuutamossa

 

Hiljaisuus

lumisella metsätaipaleella,
kuun valaisemalla pinnalla.

Yksinäisen jäniksen jäljet
pieninä kiemurtelee.

Ääntä ei kuulu.

hiljaisuus.

 

R.S
24.01.2004

______________________________

 

Koskikara

 

Osittain jäätyneen
kosken partaalla.

Vesi höyryää
pakkas aamuna,

Jään reunalla
koskikara villisti hyppelee

Välillä sukeltaen
hyiseen koskeen.

Löytääkö se ravintoa ehkä,
en tiedä.

Iloista touhua näyttää riittävän.

Hyisessä koskessa.

R.S
6.1.2005

_________________________________

Käy lukemassa myös uusi runosivuni.

http://kobolttirunoja.suntuubi.com


 

 


©2018 Koboltti1 - suntuubi.com