Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                                            

Runoni  osa 7


Kiemurteleva  puro




Puiden tummuneet  lehvästöt.

Varjonsa langettavat pienen puron ylle,
holvikaarena konsanaan.

Kiemurrellen verkalleen virtaava vesi.

Kuljettaa syksyn kellastamia lehtiä kohti unohdusta.

Yhden lehden jo vieneenä,
tulee uusi jatkaen matkaa kaukaisuuteen.

Voima vuodenaikojen siirtää meitä kohti tulevaisuutta,
huomenna jo tämä hetki on historiaa.

R.S

10.9.2008




Vihreys kaikonnut





Jo aika tullut on,
puut imeneet elämän lehdistä pois.

Maan uumeniin, piiloon meiltä

Vaahteran lehti sahalaitainen,
kurtistunut ja vihreytensä menettänyt.

Loistaen väreillään kuin kullattu lehvästö.

Puut itseään suojanneet talven kolhuja vastaan.

Aloittaen elämänsä kukoistuksen,
keväällä uudestaan.

R.S

01.10.2008


Puhurin keskellä



Hurmaava pyörteinen pohjoistuuli.

Syksyn  viima meitä viileydellään hellii.

Lehtiä kasaa  talojen taakse,
hajoittaen tekemänsä taas jälleen.

Iloisena peuhaten pitkin metsiä,
puhuri tuulena selkäni takana.

Tuoden mukanansa jäiset lasit,
jaloissa narisevan kuuran,

nurmen pinnalla.

R.S

02.10.2008


Velttoa elämää





Hyllyvä veltto lihakasa,
hytisee vailla kipinää.

Elämän haluton hyytelö.

On vain.

Sieluton solu ilman suuntaa.

Joka massan sen, liikkeelle saa.

Sen voimaa ohjata mieleisekseen.

Käyttää hyvään tai pahaan.

Elämisen himoa kaapin päällä pitävät,
sulkevat minäkuvansa piiloon.

Katseilta varjojen hämärään.

R.S

06.10.2008


Syksy muuttaa kaiken




Syksyllä kaikki on toisin,
vaipuu elämä horrokseen.

Uneliaaseen odotukseen paljaana ilman vihreyttä.

Harmaa vaippa ympäröi kaikkea,
utuisuuden laskeutuessa,
räjähtää miljoonat upeat harmaan sävyt,
näkyviin silmiemme taakse.

Sydän hiljenee joutokäynnille,
tunnissa vain kerran sykähtää.

Odotamme jotain, heräämistäkö vain,
sädettä kirkkaan auringon sitäkö odotamme.

Heräämmekö sitten elämään vaiko ei.

Mutta sisäinen tuli lämmittää se kuumana pulppuaa.


R.S

08.10.2008


Taivas palaa




Taivas tulessa hehkuen liekkinä purppuran sävyjä.

Sarastuksen heikkona hetkenä,
pilvilauttojen hiljainen lipuminen kohti tummuutta.

Idästä loimotus kasvaa täyttäen kaiken.

Puiden latvojen yllä palaa punaisena taivaanranta,

Tuokio ennen heräämistä valaisten aamun hetken.

Kauneus taivaan kannella,
yllämme kuin kattona suurien honkien kantamana.

Valo on ystävämme.


R.S

13.10.2008


Vaihtuva aika





Syksyisen heinän hento värinä,
Itätuulen piiskatessa luontoa kohti talvea.

Jähmeänä viimeiset kukat vielä pystyssä,
uhmaavat pakkasta ylväänä kohti avaruutta.

Odottaen kohmeista jääkidettä päällensä,
aika peittyä vaalean peiton alle.

Sieltä se tulee aikanaan, suuri valkoinen,
voimamme lähde.

Kylmyydessä sielu herkistyy kuuntelemaan.

Vastaamaan luonnon kutsuun, se meitä tulevaan vie.


R.S

16.10.2008


Susi kierrokksessa





Kuun kelmeässä valossa.

Helmenvalkoinen raateluhammas rivistö,
loistaa kilpaa  loisteessa kuun.

Metsän reunassa kuono kohti taivaita.

Silmät kiiluen yössä.

Syvältä kumpuava ulina kutsuen
matkojen päästä ystäviään.

Huuto kaikuen kivestä toiseen,
lohduttomana kaikuu kohti taivaita.

Jos vaikka jossain kuulisi ystävä,
kutsuun vastaisi harmaatakkisen.

Saloja kierrelleen ,monta matkaa tehneenä.
Tassu nousee kepeästi vielä.

Liikkuu lailla tuulen,
vailla päämäärää eläen ja muokaten elinpiiriään.

omalla laillaan hetken pienen vaikutti hän,
ajan hampaan narskuttaessa eteen päin.

R.S
20.10.2008


Taivalla rakkautta kohti





Taivallus rakkauden metsikössä.

Varjoista valoon mutkitteleva polku vie,
hitaasti kohti rakkauden merta.

Saapuen poukamaan peilityyneen.

Suunnaten myrskyävälle ulapalle,
himojen aallon harjalle.

Pärskeiden kastelemaksi,
rakkauden pisaroihin hukkumaan.

Heitellen meitä tunteiden kuohupäiden sekaan,
joko haavoittuen tai selviten mylvivästä merestä.


Vellovalla rakkauden polulla.


R.S
23.10.2008



Honka kallion laella





Parahtava puu tuulen piestessä pitkin runkoa,
taivutellen häntä, mutta ei voittaen.

Vanha honka jäykkänä kallion laella,
kurjuutta ja nälkää nähneenä.

Satoja vuosia paikallansa kohti myrskyjä seisseenä,
ylväänä yksinäisenä.

Juurensa upottaneena kallion rakoihin,
kynsillään kiinni pitäen.

Horjuta sitä myrskyt eikä ihmiskunnan myllerrykset.

Ajan hammas vain vähän sitä syö.


R.S
24.10.2008



Missä kaikki on





Pilven tummassa reunassa asuu suru,
vaaleutta kohti utuisessa harsossa  valtansa saa ilo.

Voima asustaa ukkospilven salamassa.

Kaipaus lymyilee puun takana pienenä tuulena.

Unohdus tulee puhurin mentyä kauas taakse,
ei ketään silmänkantaman sisällä.

Rakkaus löytyy punertavasta aamun taivaanrannasta.

R.S
27.10.2008


Suuri valkea lähtenyt





Hänen komeutensa siiville jo noussut on.

Viimeiset siiveniskut jättäen metsänreunan taakseen,
loittoneva ääni häipyy kuulumattomiin.

Joutsen jätti tyhjän metsälammen jälkeensä,
kuulu ei tuttua törähtelyä lain.

Tyyni vedenpinta heijastaa vain,
vastapäisen metsänreunan kulkijalle.

Rauha ja tyyneys tuli korpilammelle,
odotamme taas ääntä kuuluvaa keväällä jälleen.

R.S
28.10.2008


Hymisevä kallio





Hymisevä vakaa kallio,
kertoo viestiä kaukaa jostain.

Päällä sen pulppuaa elämän suonesta sykkivästä,
nestettä vedeksi sanottua.

Valuen hiljaa kovaa pintaa alas.

Lorisevan kuulemme sen,
pieneksi puroksi muodostuen.

Hetki istahtaa rauhoittua ja kuunnella.

Aika kiireinen meitä riepottelee,
kaikkialle se meitä raastaa.

Kaikki ovat päässeet perille.

Hitaammatkin.



R.S
04.11.2008


Myrsky siellä





Laineen loiskinnan suloinen sävel,
iskeytyvä vaahtopää vasten rantakalliota .

Tuulen armoilla rantakoivu taipuen.

Syysmyrskyn nousu ulapan yli.

Ujeltava tuulen kulku,
vasten myrskyä seisovaa vantteraa kalastajaa,
ei korvaansa heilauta pienille puhureille.

Katsoo hän vain ulapalle kaivaten.

R.S
10.11.2008


Ajatus ajelehtii





Pilven repaleisen reunalla.
ajelehtii ajatus.

Runon valtatiellä kohti taivaanrantaa.

Poiketen välillä sivupolkuja pitkin.

Katsellen nähtävyyksiä.

Painaen muistojen arkkuun talteen,
ikuisiksi ajoiksi.

Tarpeen tullen sieltä esille ottaen.

Muistellen menneitä kultaisia


R.S
14.11.2008



Pyörre ajatuksissani






Tuuli tuulena tulevi.

Ajatuksen lento pilven reunalla,
tavoittaen korvanlehden hennon.

Kuulevi se kaiken.

Tunnemyrskyn mukanaan tuo runo hentoinen.

Suloisen katkera suola,
kirvellen hipiällä herkällä.

Pyörteen lailla pakenen taivaalle.

Kirjoitukseni kansiossa kainalossa piilossa.

Timanttisena sateena niitä tiputtelen ripotellen.

Lukijan silmään tarttuen tuulessa lentävä hiekanjyvä.

Minä siellä olen vain.

R.S
17.11.2008




Jääriite




Syrjäisen lammen,
hiljaisuutta huokuva pinta.

Pakkasen puraisema rantaheinikko,
sinisen avaruuden alla.

Makoisasti rasahtaen etenevä,
jääriite reuna.

Kiertäen lammen kaulanauhana.

Rauhaisassa metsikössä,
korpin yksinäinen karhea huuto kaikuen.

R.S
19.11.2008





Matkamme valossa





Valo väreillen kultaa,
kimalluksessa matkaamme.
 
Polkumme polveilevan, maastoa mukaillen.

Liitäen irti maasta jalka keveänä.

Auringon reunustama retki,
ihmisyyden kasvuun.
Ajan tiimalasin loppu hetkessä.


R.S
21.11.2008


Utuinen valo




Utuisen valon hämärään.

Maisema taittuu illan reunassa,
valosta vähäisestä.

Värit sulautuvat yhteen,
mehevän reheviä muotoja maisema täynnä.

R.S
26.11.2008




Katse kauas tulevaan





Ahavoituneet kasvot,
katsoen kohti ajatonta tulevaisuutta.

Aamun sarastukseen silmät,
näkevät vielä huomenen.

Hiljalleen kohoava kirkkaus,
työntää tieltään pimeyden.

Valossa elää elämä.

Ilmassa auringon säteet tanssivat,
valssia tuulen kanssa.

R.S
27.11.2008





Äänetön huuto





Hiljainen huuto.


Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.

Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.

Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.

Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.

Aivan yksin.


R.S
01.12.2008



Tanssi valolle




Valottoman ajan tango.

Sielussamme soi tulisen taipuisana.

Rytmimme soljuu elämän lanteiden keinunnan tahtiin,
Liukuen pitkin pintaa lakattua.

Notkeilla  polvilla hymyillen.

R.S
02.12.2008



Kyynel lumisateen





Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.

Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.

Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmän kulmaan tippuvia pisaroita.

Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.

Maan kamara vihreänä,  kuin odottamassa uutta kevättä.

Talvikaan ei vielä  ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.

Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä



R.S
05.12.2008


Se saapui sittenkin





Nietos toisensa päälle kasaantuu,
Muokaten maisemaa.

Pakkasen nipsauttaessa pienet pisarat,
kiteiksi lasin pinnalle taideteoksen luoden.

Aatos lennossa tuulien mukana,
ei niin vapaana, mutta vapautettuna elämään.

Hengitän keuhkopurjeet täyteen elävää ilmaa,
jonta harva kahlita voi.

Seisoa hyvä on vasten pohjoistuulta,
kuin kivenä mutta elävänä.

Nauttia ja tuntea luonnonvoimien temmellystä.

Olla osa tätä hetkeä, ajatella.

R.S
09.12.2008


Hento ote




Kasvojen iholla viipyilevä,
silkkinen hipaisu.

Voimakkaat kädet kietoutuneena,
sinun hentojen sormiesi ympärille.

Rakkauden lämmön siirtyminen,
aaltoina ihojemme kautta.

Hetki hiljaa, kaikki pysähtyy ja sanottu on,
huulemme eivät liikkuneet.

Olemme kahdestaan tässä ajassa, vain me,
ei ole kuin tämä hetki välillämme.

Rakkaus syvenee otteemme voimistuessa.

R.S
10.12.2008



Lämmin rakkaus




Kylmyydessä asuu lämpö.

Nietoksien keskellä kesä sydämmessä.

Rakkautta tulvillaan, sulattaa edestään kaiken.

Aurinkokin himmeä sen rinnalla on.

Autuaana rakastunut hymyilee.

Kirkastaen koko tienoon, hopean hohteisen.

Onnellisuudellaan.

R.S
11.12.2008


Kietoudumme toisiimme

 



Katseemme kuin kultaa.

Näemme toisemme jo kaukaa,
ei kalliokaan tule väliimme.

Matkani kohti syliäsi,
ei aika ole mitään kun jälleen näemme,
kasvot rakkaan.

Sade ei kastele meitä, pilvet väistyvät reittimme tieltä,
jos rautaketjussa olisi meidän siteemme lenkkinä.

Se ei menisi  poikki koskaan,
aika ei siihen naarmuja tekemään pystyisi.

Rauha asuu kultani syleilyssä.

R.S
16.12.2008



Matalalla pilvet ajelehtivat




Pilvet raskaat, alhaalla roikkuen.

Kostuttaen kaiken maan allansa.

Kietoen meidät utuiseen hämärään.

Päivän päättyessä,  illan laittaessa valon eteen verhon.

Nautinnolla käperrymme lämpöön uinumaan.

R.S
17.12.2008


Kaivon pohjalla rakkaus




Rakkauden kaivolla.

Katsoen alas sinne jonnekkin, tunteiden myllerryksen sisään,
syvälle punaiseen sydämmeen.

Lämmin etelästä puhaltava tuuli,
heiluttaa minua, saa lihani tutisemaan.

Värisevä pinta syvällä kaivossa, kaipausta vie kohti pohjoista.

Viilentäen tunteet jääpalan sisään, sisällä sielussa kiehuu.

Uuden aamun sarastuksen lämpö,
sulatti kohmeisen sydämmen.

Rakkautta ottamaan sisäänsä.

Herkkyydellä niittyleinikin keltaisen kukinnon,
varovainen tuuli keinuttaa värikästä, hentoa kauneutta.

Rakkauden piilopaikka on löytynyt.



R.S
18.12.2008


Tuulen kauneus





Olematon henkäys, tuulen vire pienoinen,
iloksemme pilviä työnnellen pitkin taivaan reunaa.

Myrskyä päällemme kasaten,
voimatuuli heikkoja heitellen.

Myräkän sisällä salamoiden,
voimiensa tunnossa tuhoa kylväen.

Monena me tuulen tunnemme metkut veikeät sen,
nauttikaamme.


R.S
07.01.2009


Lumen ilo



Lumessa ilakoiden.

Taivaalta satavia hiutaleita pyydystäen,
leikkimielellä piehtaroiden.

Kuin ei huomista koskaan tulisi.

Vailla huolia,
vain tämä hetki ja leikkimieli mukanansa

Punaisen pipon alla.

R.S
08.01.2009



Sanat musiikkina soi



Kiinni ei mieleni ole, simpukkana kuorta pitäen.
elon arkea astellen.

Ajatusten vanki en lie,
niitä lennokkaasti rakettina kohti taivaita lennättelen.

Toivossa eläisin että joku niitä lukisi, nauttisi sanoista.
 
Runon mitta taitaa pätkänä olla, mutta ei se heiluta ei ota tuuli.

Liekö sitä myrskykään kaataisi,
tukevasti sanojeni takana seison.

Nautintona hekumoiden kirjoitelmiani kyhäilen.

Sanojen sinfonia sisälläni värisee,
etsien reittiä ulos sisältäin.

Avaraan maailmaan.

R.S
12.01.2009



Ajatus roihuaa




Vapaana liitävä ajatus,
sitä kahlita ei voi kaltereiden taakse.

Voimamme ehtymätön lähde pulppuaa,
kiinni meissä aina on.

Silmien takaa roihuaa tuli,
mutta se ei polta meitä.

Liekit piirtävät polttavia sanoja paperille,
joita tulikouralla kiinni otan.

Monta sulanutta kynää taakseni jättänyt.

R.S
14.01.2009


Päivä hiipuen päättyy



Sinisen lakeuden mystinen hohde.

Lumikentistä kimmoten.

Painautuen vasten silmiä.

Auringon jo laskettua, itsensä lepoon.

Yö tulee peitoksi päällemme.

R.S
20.01.2009



Rakkauden alku



Käsi puristuneena käteeni ja hellä katse.

Sanaton viesti toisillemme.

Rakastan sinua.

R.S
22.01.2009


Pohjolan elämää



Kaisla kylmän kohmettava.

Lumipinta järven päällä,
pohjoistuulen kylmä puhuri.

Kurjimusta kylliksensä,
pohjolan perukoilla piehtaroiden.

Sydän suuri syrjällänsä,
erämies taivallusta tekevi.

Luonnon äänet korvillansa kuulevi,
voimakkaina huminat honkain.

Hän elää tuntehella suurella,
vasten pohjoistuulta.

R.S
27.01.2009



Armahtavat muistot




Mielemme muisti armahtava meidät.

Ikävyys ja murhe unhoittuu,
ajan vieriessä kohti huomista.

Ilo ja ihanat muistot säilyvät,

Repussamme sivutaskuun pakattuna,
läpi elämän.

R.S
28.01.2009


Kansi veden




Kansi vedenpinnan,  jo jäätyneenä allamme.

Jään paukahdus kaikuu tyhjällä lakeudella.

Kiristyvän pakkasen kourissa,
suojakuorta veden hamutessa,
päällensä paksumpaa.

Hyvä siellä uinua on veden.

R.S
04.02.2009



Elämä kulkee vauhdilla




Nähnyt näkevä on,
viivat piirtyneenä verkkokalvon pohjaan.

Kuvajaiset kallon taakse, muistoiksi poltettuna.

Viipyilee ajatus lumipeitteisissä lakeuksissa,
kauneudessa sen.

Virtaavat vedet kosken voimassa,
pärskeet sen tuntea ihollaan.

Kuuleva kuulee tuulien huminat.

Ärjyvät vaahtopäät, myrskyt vallattomat,
kostean ruohon tuoksu, nenään muistoksi taottu.

Ihminen kiireinen.

Havaitse ei elämää ympärillään.

Laukalla ohitse kaikki kiitää aika kadottanut merkityksensä.

Kun aika mennä on,
edessä tyhjyys, aikaa rajattomasti.

R.S
10.02.2009


Keväällä kaikki on toisin



Hiipien valo voimistuu.

Kultaista kuorrutetta,
kaiken päälle laskien.

Elämä sykkii kiivaana valon tahtiin,
aloittaen uutta ja tuhoten vanhaa.

Lämpö säteen elävöittää,
horroksessa elävää.

R.S
17.02.2009



Palokärki




Se siellä hakkaa rytmiä.

Korpi raikuen.

Punalakkisen palokärjen,
tauotonta sinfoniaa,
musta puku päällänsä.

Sävel rytmisenä sarjana,
kiirien korven kätköissä.

Viestiä lähettäen toiselle.

Väsymättä nakuttaen,
aamun hetkestä, illan hämyyn.

R.S
19.02.2009



Kehitys ottaa aikansa





Olematon kasvu kohti ihmisyyttä.

Sukupolvesta toiseen toistamme,
isiemme virheet oppimatta mitään.

Pehmene ei kova pää vaikka petäjään pamahtaa,
toistuvasti aina vaan.

Pehmitä luonto ihmistä,
kurita ei kurjaa vaikka tyhmyys lisääntyy.

Kerrannaisena kertaantuu tyhmyys,
vuosisatojen edetessä ajan kierrossa.

Sukupolvien seuratessa toistaan.


R.S
26.02.2009


End this page



©2018 Koboltti1 - suntuubi.com