Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Runoni osa 5


Poikasena paperossill


Nöösinä nurkan takan.

Saman ikälöisten kössien kans.

Verettiin ko aika miehet,
posket ol lommol.

Savukiekur nous korkialle,
välill krohittiin ko käv henkeen.

Jonnin moisen ajan siit tehtiin.

Sattus ryökäle isäukko näkkeen,
raahas ko rikollisen sisäll.

Ei hää vihan ollukkaan.

Tokas mees poikka
istumahan pallin päälle,
hää sanos.

Ny me miehet  poltellaan.

Kahtoin silmät mollukall
mitä hää ny.

Rävähytti punast norttii pöytään,
siin myö sit savutettiin.

Jonnin moinen aika men nii,
tyhjä aski jo ol pöyräll.

Rempas äijä piirongin laatikost,
ison sikaarin.

No pojan jullikka paas suuhus
ni iskä sytyttää.

Siin mie sit tovin imin

Jo ol pahhaa pirulaist,
naama vihriänä ja olo karmee,
koko loppu päivä.

En oo sen jälkehen,
tupakkia verellyt.

R.S
11.12.2007

.


 

Elossa


Elän elämääni.

Elämättä elävänä.

Elossa elävässä elämässä.

Elämää elossaolevassa
elävässä eliössä.

Elossa elävä elämä,
eloaan elää.

R.S
11.01.2008

.


Aamulla


Yön tummuus
vaihtuu utuiseen hämärään.

Taivaanrannassa pilkottaa
valoa oranssia.
 
Aamun sarastus hiipii hiljalleen
kuin varkain se tavoittaa,
puiden latvat.
 
Säteet valaisee
rungot vaalean koivun.

Hetki hetkeltä
hämäryys loittonee.

Pakenee loikkien
karkuun.

Valo tunkeutuu kaikkialle.

Hohtaa kirkkautta
valkoinen lumipeite.

Koski vielä vapaana,
jää ei ole sitä kahlinnut.

Pärskeet sen, rakentaneet
kuura pinnan, oksille puiden.
 
Satumainen näkymä hellii
väsyneitä silmiä.

Välillä sattuu
niin korea on näkymä.

Hohtavan kirkkauden.

Elvyttävä voima iskeytyy,
tuhansina voltteina
läpi kehon.

R.S
14.01.2008

.


Tunne


Tunne syvällä

Humallun tunteesta.

Hullaannun rakkaudesta.

Ihastuksesta sekoan.

Järkeni puskee aatosta
kuka todella välittää
minusta, minuna.

Orjantappurasta piikikkäästä,
sanavalmiista ihmisestä.

Kuontalo karski
koristaa kasvojain.

Piilossa rakkauteni
onkalossa syvimmässä.

Purskauttaa sen haluaisin,
ulos ilmoille.

Harhaa onko tää
kuvittelenko mielessäni.

Totuus.

Mikä on ,mikä se on.

Olenko yksin oikeassa
kaikki muut väärässä.

Pohdiskelen.

Kierränkö kehää,
vaiko erkanen suuntaan toiseen.

Katkaisen ketjun loputtoman.

Sanani kaikille kirjoitan.

Minä.
 
Suurella sydämmellä
tunteiden lähettiläs.

Sanoja vain.

Niinkö.

R.S
15.01.2008


Pilkillä


Jäätä kaikkialla.

Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.

Yksin pilkkijä
valkoisella peitteellä
jäisen kylmässä.
 
Tunteettomassa suuruudessa.

Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.

Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.

Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.

Läpi jään kaira uppoaa
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

Istahtaa penkille.

Monta jäälakeutta jo nähnyt
rispaantunut jakkara.

Pilkkinsä upottaa.

Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen
elämää jo nähnyt.

Vartoo ,vartoo
liikettä ongen odotellen.

Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.

Jospa tänään tulisi
saalista makiaa.

Ehkä ei sittenkään.

Kun täällä vaan olla saan.

R.S
15.01.2008

.


Avanto


Rosoiset reunat,
koristaa aukkoa järven kannen.

Talven kylmyys.

Puhaltaa puuskina
vasten kasvojani.

Vesi pienellä laineella,
aukossa väreilee.

Lihani sinne upotan
veteen viileään.

Kirvoittavan virkistävään.

Vereni liikkeelle
syöksyen kohti pintaa ihon.

Rakkaudesta kylmään
nautin kellua.
 
Hiljaisuus ei mitään,
itseni ja maailmankaikkeus.

Liityn saumattomasti
maan yhteyteen.

Tunnen liikkeet virtaavan veden.

Huokaisee planeetta,
kuulen sen sieluni korvilla.

Lämpöisyys ympäröi minuutta.

Uppoudun veteen.

Nautin.
 
Tyhjyydessä minuus ja luonto,
herkuttelen tunteella.

Ajatukset ja minä.

Aika ei kulu,
sitä on loputtomiin.

Vesi on kuumaa
se lämmittää.

Jään päällä pakkanen paukkuu,
vihmoo kylmä tuuli.

Takaisinko kellumaan.

Autuuteen.

R.S
17.01.2008

.


Rakkauden kutistuminen


Suuri rakkaus
ajan hampaassa.

Revittynä ja rattaiden,
murskaamana.

Kutistuen vuosien vieriessä.

Ohitse elämisen,
havahtua elämään,
tajuta elävänsä.

Henkäisy.

Rakkauden piste.
 
Kämmenellä herneen
kokoisena pienenä,
ryppyisenä.

Siihenkö kaikki,
tunteet suuret.

Kutistuneena.

Laitanko likoamaan.

Rakkauden turpomaan
isoksi ,isommaksi kuin ennen.

Elvyttää voiko sen.

Kohteesta rakkauden
riippuvainen se on.

Kaikua tunteiden,
siirtää voiko.

Itse antaen,
toiselle sylin täydeltä.

Rakkautta suurta.

vaiko siirto rakkautta.

Suurentaa sitä.

R.S
18.01.2008

.



Uni rannasta


Mystinen lintu lentää
yllä nummien.
 
Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.
 
Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät
verkkaan kivisiä kujia myöten.

Parkkiintuneet raihnaiset soturit
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.

Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa
kasvoissa.

Periksi ei annettu
koskaan eikä kenellekkään.

Voima jäljellä isoissa kourissa
vielä kerran tarvitaan heitä.

Voima pohjolan,
saapunut rannalle.

Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.

Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.

Käskystä ei kenenkään
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.

Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.

Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.

Ei milloinkaan armoa viholliselle.

Kylän väki vähenee, tappioita molemmille.

Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.

Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.

Soturi verinen, mutta ei lyöty.

Vahtii rantoja kotinsa.

R.S
21.01.2008

.



Sydän laineilla


Rakkauden suuressa meressä
aallon harjalla.
 
Katselemme mainikien yli että,
näkisimme rakkauden.

Suuren ja mahtavan
taruako se lie.

Kaipausko loputon vain jatkuu.

Suuri sydän vaahtopäiden keskellä
sykkii harvakseltaan.

Etsien valtamerestä
toista yksinäistä.

Rannan näen lähestyvän
josko siellä.

Aurinko lämmittää
sydäntä vanhaa
niinkö se vain on.

Veri läikähtää
kohisten se ampautuu
suoniin.

Joku siellä jo oli,
olisiko se ystävä.

Syöksyn lailla myrsky tuulen.

Kohti häntä.

R.S
22.01.2008

.


Myräkkä


Myrskyn reunalla.

Pilvet tummat pienellä
hopeareunalla koristeltuna.

Laukkaavat nopeaan
taivaan kannella.

Rajuilman riepotellessa
pitäjää pientä.

Tuulen tuiskiessa
pitkin niittyjä.

Viiman vihotellessa.

Hirren rakosesta ujellus ulkoilman.

Tuvan sisään kylmän viiman kiemuraisen
pyörien pitkin permantoja.

Kylmyyden tarttuessa luihin immeisten.

Pakkasen natistuttaessa
puita pihalla.

Värjötellen talitintti
pienen lepän oksalla.

Ravistellen lunta tuppuraista siiviltänsä.

Jalkaansa nostellen vuoroin irti oksasta koleasta.

Rinki kylmä kurjimus paikallansa pyörien,
otteesta seutukunnan irti laske ei.

Kinostaa lunta nietoksille
vasten torpan pienoisen.

Rauhoittuvi tuuli, kirkastuu jo taivas
pilvet kaikonneet,
jonnekkin paenneet  pelkurina
peläten aurinkoa kirkasta.

R.S
24.01.2008

.


Rakkaus hehkuu


Hehkuva hekuma
hillitön halu.

Takassa loimottava tuli
monihaaraisena  liekkinä Lepattaa.

Punaisena kuin rakkaus

Räiskähdellen kipunoita,
sinne tänne tunteiden vesi soikkoon
sihahaten sammuksiin.

Tunteiden ja kaipauksen järvessä,
intohimolla täytettynä rakkaus ui.

Hämähäkin kutomassa
verkossa nälkäiset,
rakkautta hamuavat sielut
riuhtoen itseään irti.

Antaa rakkauden tulla,
hiipien suurentuen
päivä päivältä.

Voimistuen vahvaksi
pitelemättömäksi voimaksi
jota kukaan ei kahlita voi.

Kuivattaen järvet
kuumalla liekillä.

Voimalla murskaten vuoret
murusiksi jalkojen juureen.

Sydämmen lyönnit vahvempia kuin
miljoona pajavasaraa.

Täyttäen mielemme autuudella,
olotilalla omenaisella

Rakkauden hehku valaisee meidät

R.S
25.01.2008


Himottu rakkaus


Himokkaasti hamuamme
rakkautta suloista,
happaman karvasta.

Onnen kyyneleitä
odottelemme vierähtämään
poskipäille hehkuville.

Silmissä loistaa timantit,
taittaen värit maailmankaikkeuden.

Autuaana hymyilemme
huulillamme halukkailla
rakkautta rinnallemme.

Puristaen lujasti käsillä voimakkailla
pitäen kiinni kuin elämä loppuisi,
irti päästyään heti otteen pettäessä.

Rakkauden suurentuessa
hukumme suuren sydämmen alle.

Rakkaus kasvaa suuremmaksi
kuin kuu taivaalla.

Rakkauden polun lyhyys yllättää
se on meissä.

Rakastaen itseään
voimme rakastaa toisia

Ilman kahleita.

Täysillä.

R.S
29.01.2008


Jänis pakosalla



Jänis pakosalla.

Jäniksen loikka pyrähdys
juoksu tuulen lailla.

Vimpauttaen jaloilla
vipuvarsilla oivilla.

Vauhtiin niin nopeaan
myrskytuuli kateellisena katsoo.

Hengen riepuaan
yrittäessään pelastaa
itseään hän pitkäkorvainen.

Nopeus pelastaa
ehkä sen.

Risukot rapsataen,
sukkuloi sinne tänne.

Pakoaan ei sunnitellut jänö,
vaan täysillä päästelee.

Huomenna nenä näkyy,
vipattaa se ja nuuhkaisee,
lumiharson alta.

Ei elo päättynyt vielä
tupsuhännältä.

Kiittää jalkojaan notkean nopeita.

Pakoaan jatkaa päivin ja öin
ehkä joskus hiljenee vauhti

Toivoen eläneensä riittävästi,
pallolla vihreällä.

Aikansa hän oli.

R.S
30.01.2008


Tuuli tunteiden



Tunteiden pohjoistuulen
heiluttaessa.
 
Rakkautta janoavaa
tunteiden pyörremyrskyä.

Kosteaa, tuulevaa,
kipunoivaa polttavaa.

Kasisla taittuneena
lammen reunalla yksistään.

Muiden kanssa odottamassa
ihmettä suurta.

Tuuli jo kääntyisi etelästä tuulemaan
toisi mukanaan lämmön rakkauden.

Säkissään kantaisi sykkivät sydämmet,
luoksemme jäiden keskelle.

Pakastettujen sielujen luo
sulattaisi meidät.

Notkeaksi kuin suvessa
hulmuava hius.

Hehkumaan laittaisi meidät,
sytyttäisi maailmaa polttavan roihun.
 
Tunteiden vuoristorataan.

Tuuppaisi meidät kyytiin
vauhtiin hurjaan
silmukoihin mahtaviin.

Antaisi parastaan
sitä kaipaaville.

Sydämmet avoimena odottaville.

Suu nälkäisenä apposen auki.

Suuri tunne.

Huuma.

R.S
31.01.2008


Kuvajainen pirstaleina 


Kuvajainen pirstaleina
jalan alla narskahtaen,
murentuen pieniksi.

Peilin pirstaleista
kuvan nään.

Minuus tuhansina paloina,
silmiä monta tuijottamassa.

Kokoan paloja vapisevin käsin
hamuan palasia, korjaisin minäni.

Osat liittäisin itseeni,
ehjäksi tulisin eläisin.

Taistelen itsestäni.

Riivin paloja.

Lihani irroitan jaan ystäville.

Kouristuneessa nyrkissäni,
verivana hiljalleen isonee,
koskena vuolaana kohisee.

Puristan siruja kovempaa
jospa ne liittyisivät paineessa yhteen.

Tunnit valuvat kuin hiekka tiimalasin,
verkalleen jyvä kerrallaan.

Pala kerrallaan eheydyn
kasaudun jälleen.

Eläydyn elämään.

Huokaisen pitkään,
täytän kehoni.

Ilmalla jossa mukana suopursun tuoksu,
huumaavan suloisen.

Palat siruina taskussa,
kävelen eteenpäin.

Petäjän takana odottaa
side haavan.

Kaiken tyrehdyttävä.

Rakkaus.

R.S
1.2.2008


Tuulena


Tuuli takana tuivertavi
puhurina ponnistellen.

Tuiskuten tullen minuksi.

Elän tuulen lailla,
kiertelen metsät
ohitan kaupungit korkealta.

Kovaa pyörittelen, 
olen voimakas samalla hento
särkyvä kristalli.

Tuulen vireenä värisyttäen lammen pintaa,
petäjää taivuttelen,
mielin määrin voimalla myrskyn.

Seestyn,  henkäisen pitkän huokauksen
keräten voimia seuraavaan puhuriin.

Voimistuen voimaksi
mahdottomaksi hallita.

Tuuliviiriä heilutan
pannen sen sekaisin.

Illan hiipuessa vaivun tervaskannon koloon
lepoon hetkisen.

Tervan tuoksun tarttuessa
tuulen reunaan.

Levitellen aamulla tuoksua tervaksen,
sinne tänne pyörähdellen.

Laittaen kulkijoiden tukat sekaisin.

Nautinolla kirmaisen kohti taivaita.

Syöksykierteellä alas vinhaan,
tullen  pyörremyrskynä takaisin.

Tuulena minä.

R.S
4.2.2008


Sumu töyräällä


Kosken usvaan suruvaippa
kietoutuu harsoon utuiseen.

Rantaa toista ei näy,
piilossa lie.

Veden virtaus sävelinä soi
korvissa maattoman kulkijan.

Kohina sielussa,sulosointuja.

Jäätynyt rantatöyräs,
pakkaskuuran kuorruttama,
rapisten murenee alla jalan.

Askel keveänä, ajatus lennokkaana
mielen ylennys kohti aamua.

Elämän nesteet vuolaana virtaavat
kilvan aamun autereisen.

Hehkun taivaanrannan nään,
hekumoin aamusta uudesta.

Sulaneen maan tuoksut
tunkeutuvat syvälle minuun.

Pärskeet kosken imeytyvät sisälle,
muokkaavat rakkauttani luontoon,
hengitän luonnon tahtiin.

Lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään.

Jatkan matkaani kevein mielin.

Ei paina taakat hartioilla,
ravistelen murheet kosken vietäväksi.

R.S
5.2.2008


Tunturin kutsu


Tunturin kutsu,
huuto kaikuen vaaran reunalta.

Käppyrä männyn tuskainen
kasvu pitkin maata
kuin nostaen taivaan kantta
hennoilla oksilla.

Riekon lehähdys jäkälän seasta.

Tuulen kertomat tarinat.

Humiseva voima peittää kaiken alleen.

R.S
7.2.2008


Tunturi puro


Tunturi purossa solina soi,
soittaen kuin huilulla sulosointuja.

Välkehtien vesi eteenpäin,
kiiruhtaa kohti merta.

Hopea kylkinen ui vastavirtaan,
kohti kutupaikkaa .

Voimakkaalla iskuilla pyrstön,
etenee virran vastustaessa liikkeitä sen.

Kirkkaudessa kuulaan tunturi veden,
pohjan kivet väreinä monina,
hekumoi kauneutta maan.

Katse viipyy hetken kauneudessa,
tallentuu kaikki muistoihin ikiajaksi.

R.S
8.2.2008


Mitätön


Mitättömyydestä,
Rikotusta ruumiista
ehjäksi ihmiseksi.

Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun.

Suuri yksinäisyys.

Kaikki ympärillä,mutta ei ketään,
lokeroissa piilossa kaikki.

Täytettynä kuin vanha huuhkaja,
kuivuneeseen oksaan istutettuna,
lasisilmillä tuijotellen.

Raastavan pitkä matka,
kanervikon oksat taipuneen alla painon,
kynsillä raapien eteenpäin.

Puolukoiden rusentuessa kouriini,
raahaudun kohti lähdettä.

Kristallin kirkkaana pulppuavaa
elämän vettä.

Virkistävän veden ääreen,
painaudun vasten sammalta

Hiljaisena kuuntelen kuinka
elämänilo pulppuaa maan
uumenista, kylmän kirkkaana.

Kaikille tarjolle, odottaen ottajaa.

Tuohen käppyrällä kauhoen,
virkístystä janoiselle, iloa voipuneelle.

R.S
11.2.2008


Halaus


Voima läheisyyden.

Kaiken anteeksiantava,
rakastettava halaus.

Aidoilla tunteilla ladattu
rakkauden purkaus.

Hellä hetki pienessä maailmassa.

Kukkakimppu kädessä,
odottamassa kultaansa.

Ajankulun unohtaneena,
kenkäänsä siirrellen.

Maailma kaikonneena
ympäriltäni.

Kirkastuen silmä,
leiskuten katse näkee.

Hänet.

R.S
12.2.2008


Hellyys 



Pää painautuneena kainaloosi,
hiukset sekaisin.

Hetken hiljaa kuuntelen hengitystäsi.

Tasaisen huriseva, kuin kehräävä kissa.

Tuijotan kiinni painautuneíta luomiasi,
pientä nenääsi.

Peitto puolittain päälläsi,
huokuen hellyyttä.

Käsi ojentuneena peiton alta
kurotellen rakkautta sormiin hentoihin.

Hellyyden suuruutta ihmetellen,
pieni puro tullen silmäkulmaani.

Tippuen tyynylle pisara rakkautta.

R.S
13.2.2008


Äänensä hänen


Kotioven narskahtaessa auki.

Voipuneena kaikkensa antaneena,
astun kynnyksen yli.

Mieli tyhjä, ajatusta lain.

Ei mitään.

Katse tyhjä,  harhaillen kuin ajatusta etsien.

Kuulen äänen tutun, huikkaisun  hento moi.

Jostain sieltä.

Väsymystä ei, murhetta ei.

Onnellinen hymy kasvoillani.

Sydän täynnä kiintymystä ja suurta tunnetta.
Heleän kaunista säveltä kuunnellessa,
hän puhuu.

Hän rakastaa minua, tälläisenä.

Rakkaus äänessä soi sulosäveliä.

R.S
14.2.2008




©2018 Koboltti1 - suntuubi.com