Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


Runoni osa 4

________________________________

Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com

 

Hetki

 

 

Hetki elämässä

Elon rauhaisuus,
ihanuus, pettävä alusta.
pohja hyllyvä heittelee meitä.
 
Pettävää harhaa nykyisyyden.

Hetki pienoinen
kaiken muuttaa voi.

Elämänlanka
ohut  ja heiveröinen
kannattelee ihmispolon.

Tulee kohtalo kohti
kiinni ottaa, musertaa.

Lyö kämmenellä
sattuu.

Kipu säteilee

Aika muuttaa kaiken,
mieli unohtaa ihanasti,
siloittaa.

Kultaa muistot

Kunnes taas kohtalo heilahtaa.

Muistuu mieleen
kokemukset nuo.

Kirvelevät tunnot
kivuliaat tilanteet,
satuttavat.

Menneisyyden
ympyrä kietoutuu
tulevaisuuteen.

Kaikki alkaa
taas uudelleen.

R.S
14.11.2007

.

 


 

 

 

 

Viima kylmyyden

 

 

 

 

Pohjoinen tuuli

Tuulee kylmän jäätävänä.

Viima äitimaan pinnan
kohmeiseksi saa.

Rapse kengän alla
jäätyneen heinän,
katketessa.

Kylmyys.

R.S
14.11.2007

.

 


 

 

 

Uni soturi

 



Vantterat miehet
taistoon käy.

Joka solulla taistelija,
viimeiseen pisaraan.

Sotaisa heimo
ylämaan nummien.

Kotikontujaan puolustaa,
herroja englannin mailtaan häätää.

Kalke teräksen
kipinöitä lennättää,
aseiden osuessa toisiinsa
raivoisasti kaikuu aukiolta.

Lihakset vahvat
pitelevät viuhuvaa
asetta terävää.
 
Silpovat terällä miekan
lihaa huutavaa, karmeaa
mutta tehokasta.

Taistelu kunniasta,
voitosta lyodä vihollinen,
raakana käy.

Armoton soturi
kahdella miekalla
taistoon käy.
Tappokoneena tehokas,
takana satoja kaltaisijaan.

Vanhan tien
kivinen aita paljon,
nähnyt on historiaa.

Tuskaa ja kohtaloita,
osaisipa se kertoa tarinansa.

Miehet juoksevat huutaen,
karmeata ääntä pitäen,
aseet tanassa.

Kohti uhkaa.
 
Vihollinen odottaa  peitset tanassa
jouset valmiina.

Kuolo käy, rintamat harventuvat.

Vain raaimmat selviävät.

Aikana jolloin vain voima
ratkaisi kuka jatkaa
sukua ylpeää. 

Miehet vahvat nuo.

R.S
15.11.2007

 

 


 

 

 

Pien mehtämies

 


Miun jalkani
reiret harallansa.

pöllikasan ympärillä
Poikaisena mie
miesten hommiss.

Mukamas apupoikana,
kahton reuhka lakkista
tukkijätkää.
 
Kurttuses naamas juonteet
vanhalla ukolla.

Oon tolkunna jo vain
voimaa äirän käppyräss
hirmuisast on.

Pölli vihtoo ilmass
ko hää siit pihreillänsä
kiinni ottaa.

Kourat häll isot on,
en halunna ett rutistteloo
ukko minnuu.

Karsin mäntylöisen oksii
kui aikamies konsanansa.

Mukamas miehten hommis
pien pojan tappi.

Jukupliut vesur on isompi
ku  mie.

Mutt kaikk miehet myö
tervas nuotioll kaffetta
hörppimäss, leivän käntty
kouras niin miestä ett.

Köriläisten ringiss.

 

R.S
16.11.2007

 


 

 

Kellumme jossain


Ihmisen pienuus.

Maailmankaikkeuden kynnyksellä
pieni murunen äärettömyydessä.

Planeetat vieressä  jättiläisiä,
Ihmiskunta mitätön pienuus.

Luulla olevansa jotain
kaikki voipa, olla suuruus.

Sapiens rotu  tehdä kaikkea,
muokata, tuhota.
Olla herra.

Luulla olevansa.

Henkinen kasvu utopiaa.

Maailma raadollinen,
onko tilaa herkälle sielulle
Sykkivälle.

Eloisa ihminen kummajainen.

Tuhotaan tässä maailmassa.

Kaikkiko tasapäistä
aivotonta massaa.

Toivottavasti ei.

Liekö jossain paikka
pienellä planeetalla
jossa elää rauhattomat
sielut, kaltaisteni kanssa.

Rauhaa, Harmoonista eloa,
Kaiken hyväksyvää.

 

R.S
20.11.2007

.

 


 

 

Sininen  pallo


Saastunut maailma,
tukehtuu itseensä,
haukkoo henkeä.

Pallo sininen.

Voi se pahoin,
oireilee.

Syvällä sisällä sen,
kuumaa.

Sisältä sula sisus,
voimaa arvaamatonta,
purkautuen tuhoten.

Meidätkö.

Ehkä kyllä.

Ihmiskunta ei viisatu,
silloin antaa mennä.

Luonto näytä voimas,
tao järkeä ihmisten,
tyhjään omahyväiseen,
päähän.

Me elämme tällä,
pallolla.

Tuhoamme surutta,
sinistä suuruutta.

Elollisten viimeiset,
hetket.

Aika muuttaa,
suuntaa pysyvästi.

Pian tuhehtuu,
keuhkot pallomme.

R.S
21.11.2007

 


 

 

Lumeton


Sade kylmänä,
vaakana hakkaa,
kohti kasvoja.

Pisarat isoina,
rummuttaa maan pintaa.

Pimeys ympäröi meitä.

Hämärtää värit harmaaksi.

Askel askeleelta kävelemme,
kuka mihinkin.

Ilmeettöminä harmaina.

Jokaisen sielussa loiskahtaa,
jos se huomenna.

Lumi tulisi,
valaisisi elomme hetken,
nykyisen.

Iloa talveen toisi.

Odotamme.

R.S
22.11.2007

 


 

 

Joulun kiire


Ihmiset otsasuoni,
pullottaen juoksevat.

Kiire,  kiire.
 
Lahjat loppuu kaupoista,
tuskainen ilme kasvoilla.

Hiki tippuu otsalta.

Noro valuu pitkin,
nenän vartta.

Silmät pullottaen,
verenpaine katossa.

Saada kaikki,
kaikkiko maailman lahjat.

Ostettua, vaiko saada,
kaikki valmiiksi.

Hulluutta.

Istun hyvällä kahvilla,
iso kakkupala edessäin.

Kiirettä ei laisinkaan.

Lopetin sen,en kiirehdi en.

Katselen merenä vellovaa,
kansaa joka etukenossa,
kuin kovassa tuulessa.

Ruuhkassa eteenpäin puskee,
ihmismeri tää.

Naurahdan.

Maailman loppuko tulossa.

Kaikkea runsain mitoin,
tavaraa, rihkaman ryönää,
nurkat täynnä, hyllyt notkuen.

Oravanpyörä pyörähtää,
kiihtyen.

Uusi sukupolvi tekee,
samaa.
 
Kaikki tulee joka vuosi,
taas uudestaan.

R.S
23.11.2007

 


 

 

Joulun tunnelma


Kuusen kynttilät
vihreään puuhun istutetut,
tuikkien valoa tuovat pirttiin tummaan.

Illan hämärtyessä
väki kiireinen, kaiken
jo valmiiksi saanut.

Kinkun tuoksu päihdyttää
se huumaavan herkullinen,
kystä kyllä.

Kaneli leivonnaisten
vehnästen  tuoksun
leijaillessa kohti.
 
Herkkua tietää
illan hämyssä.

Kahvin tuoksukiekura
tavoittaa  jo koko
väen.

Kerääntyy kaikki pirtin
pöydän ympärille.

Odotamme isäntää,
juhlat voisi jo alkaa
pieni väki jo huokaa.

Yksi puuttuu,
vaari vanha kumarainen
missään ei näy.

Tupaan pölähtää
isäntä ja tokaisee,
aloitamme vaikka vaaria ei näy.

Syömme herkkuja pöydän
tunti toisensa jälkeen.

Ovi narahtaa,
kumarainen pukki
virttyneessä palttoossa
keskelle tupaa askeltaa.

Lapset ryntää ympärille
lahjoja paljon saavat,
muut hymyilevät
innolle lasten.

Pukki poistuu,
lahjapaperit rapisee
väki innolla kiinni käy
koreisiin paketteihin.

Vaari tuli jostain selän taakse
ka lapsoset kukas lahjoja tuonut teitill.

Pukki lapsoset kuorossa huutaa,
silmät kiiluen.

R.S
26.11.2007

 


 

 

Rakkauden pienuus


Rakkaudettomuuden
suuressa kehässä.

Pieni murunen kasvaa,
suureksi.

Liikuttaa se suuria asioita

Massoja maailman.

Hellyyden hetki
koleassa säässä.

Paljon vaadittu,
pieni hymy.
 
Silmät loistaen

Sana vain, ilmaan heitetty

Moi

R.S
27.11.2007


 

 

Minuus


Minuus minussa,
harhaa harhailen.

Taivaan ranta rusoittaa,
punaisena verevä näky.
 
Piirtyy verkkokalvolle,
liikutun väreistä sen.

Vihreä horisontti kumpuilee,
alla taivaan.

Tuulet ristikkäin aaltoja taivuttaen,
veden pintaa muokaten.

Väreillen valoa.


Lokit kirkuen piirtää kuvaa,
taivaan kanteen kaaria.

Huimia syöksyjä

Puolustaen pesää.

Pienen pieniä rääpäle lokkeja
pesä täynnä.

Jälkikasvuaan silmä kiiluen
vahtii emo tää.

Sama minuus meissä,
piilossa kellä lie.

Huolehtia.

R.S
3.12.2007

 


 

 

Varastettu talvi


Syksy tuli keskelle talvea.

Rymisten saapui,
harhautti ja kamppasi sen.

Heitti silmiä päin lämpöaalolla,
Sulatti valkean hunnun ohuen.

Maa vaipui pimeyteen,
Synkkään kosteaan.

Vettä vihmoo päin näköä.

Valoa ei laisin.

Luonto vaikeroi se valittaa,
kuunnelkaa kuinka valitus
maan pinnalla lisääntyy.

Katsokaa ympärille.

Tuska maapallon suunnaton.

Tehkäämme kaikkemme,
hyväksi sinisen pallon.

Elämme täällä.

Suojelkaa itseänne

R.S
10.12.2007

.

 


 

end this page


©2018 Koboltti1 - suntuubi.com