Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


 

Runoni osa 3

 


Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com

 

 

 

Äänet syksyn

 

Lehden rapsahdus
jalan alla.

Hentona kuuluu

Keskittyä pitää
kuulonsa herkistää

Äänet metsän hiljenneen
vaimeina kuuluu.

Myöhäinen hanhi
yksin lentää
kohti etelää

Joukosta eksynyt
ehkä

Erakko se lie
yksin olla haluaa

Metsälampi
peili tyynenä

Heijastaa vastarannan
kuvajaisen

Rannat sen odottaa

Kevättä  elämää uutta.

R.S
12.10.2007


 

Viileys saapuu

 

Kalutut koivut
orpoina

Havupuiden
vihreyden vierellä yksin

Raadollisina seisovat
kohti taivaita kurotellen

Haukkoen mennyttä elämää.

Luurankoina  kalpeina
kylkiluut paljaina
ruhjottuina

Kaikki vihreys, elämä
lehvästön  tuuheus

Imetty rungon sisään mahlana,
elämän voima.

Odottamaan uutta kevättä.

Jälleen aika tulla,
puhjeta kukoistukseen
saa koivu tuo.

Keväällä.

R.S
12.10.2007


 

Uni menneisyydestä


Kaapuihin mustiin pukeutuneet.

Päänsä hupuilla peittäneet
Ringissä ympärilläni.

Olen nuotio räiskähtelen.

Äänettömät hahmot tuijottaa.
Silmät kiiluvat yössä.

Sysimustaa kaikkialla.

Valaisen äärellä minun,
loimuni loisteen
liekkini levottoman.

Hahmoja pelottavia
Hetki hiljainen.
Äänetön Ikuisuus.

Liekistä kuumasta eloisasta
muuntaudun minäksi.
Hahmotun.

Liikkuvat kohti.
Jähmetyn.

Rinki pienenee.

Hyminää kuuluu kaikkialta.

Muistuttaa se hokemista matran,
ääni voimistuu.

Kädet kohoavat,
huput valuvat pois.

Kaikki kuolleet esi-isäni
ympärilläni.

Kertomassa jotain.

Edestä kuun pilvi poistuu,
valaistuu metsä aukio tuo.

Hahmot usvaan haihtuvat.

Viestinsä jättivät.

Ymmärrän.

R.S
17.10.2007


 

Pieni poika

 

Mimmotten iso mies

Löntystää pellon reunaa
hirrest veistetty karju

Harppoen talojen välliin
tien reunast poiketen

Pienen pojan kloppi

Silmät ymmyrkäisinä
aitan rappusten vierelt
töllää kulkuria

Äijä ei puhu murahtelloo vain

Mihkä tuostannii rääpäleest
oikke tulloo

Eihä hinteläs ole etes
ojaa kaivammaan

Isä huikkaa kuistilt
kirjoitteloo tuo paljon

Kulkija omituinen

Perkele
mimmottinen homo
siit oikke tullee

Älä perkele sano
ett runnoi kirjotelloo

Perkeleestä ihtestään
semmottiit  o

Eläjäks ei tuommosest.
ruipelost oo

Jatkaa hää matkaa.

Kohlo rumia mies.

R.S
22.10.2007


 

Ope miun

Äireen kielen ope
lausahti.

Et sinnee koskaan
kirjoittammaan opi.

Tyhmä.

Tommottit yl vilkkaat
pites laittaa suljettuun laitokseen
jättää sinne.

Ääliö sie oot

Runoilijaa siust ei ainaskaan tuu.

Riimeistä ja loppu soinnust
sie et tajuu mittään.

Leino se on ainoa oikea
runoilija.
tokas hää.

Muut on roskaa
lausahti ope miun.

Silt istumalt tuhosin
toist sattaa runoa.

Ei ois pitännyt tehrä
temppua moista

Par kymmentä vuotta
en kirjoitellut mittään

Ny taas aloitin
raapusteleen
kaiken moista.

Ihteäin  ilahrutan

Jo vai lykästää
niin lukijakin jothain pittää.

Tekeleist tämmöttis.

raapusteluist moninaisist.

R.S
23.10.2007


 

Armoton

Kirjainta taivutan

Sanan käännän kuin haluan
Taivutan sen solmuun.

Riimittelen tai en.
Rikon lauseen.

Silmissäni  loistaa aurinko.
luovuus

Kuuma se on
polttaa reijän taivaan kanteen.

Sieluni palo voimakas on

Kuumempi kuin taivaankappale
Hohtavan kirkas.

Aurinko.

Voiko katseeni tuhota kaiken.
tiedä en.

Kukaan kurkistanut ei ole
syvälle minuun.

Nähnyt sinne
missä minuus.

Piilossa pidän sieluain.

Kivipaaden, raskaan alle 
olen säilönyt sen.

Ikuisiksi ajoiksi piiloon
tiedä en.

Ehkä joskus

Avaudun.

R.S
29.10.2007


 

Uni horros

Horroksessa
unen omaisessa.

Pää märkänä
tuskaisesti hengittäen.

Liitelen , leijun
katson itseäni kaukaa.

Liikun hahmona
vaaleana.

Usvan keskellä

Pellon ylitän
liidän irti maasta

Hahmoni liikkuu nopeaan

Tuijotan ikkunasta itseäni
Nukun rauhaisasti

Tyyneys kasvoillani
ihmetellen

Hahmo vierelläin,
pullean pyöreä

Isoäitini
jo pois mennyt,
aikoja sitten.

Hymyilee

Antaa ymmärtää
palaa maailmaan.

Tajuttavaan todellisuuteen.

Sanoja kuullut en.

Runot valmiina pöydälläni.

Käteni kirjoittanut niitä ei,
tiedä en.

Hahmoko ne teki lie.

Olisiko.

Kylmää tärisen,
horros jatkuu.

Katson peiliin pieneen,
havahdun.

Nipistän itseäni.
käsivarressa veri vana.

Hereillä olen.

R.S
30.10.2007

 

 


 

Sivakat jalass

Mie sivakat jalas
orottelen.
Lunta miss oot.
 
Porkkain lujas ottees.

Vihriäs maas
ylen kehnoa
sivakoida.

Mishnä se lumi
kuppaa.

Sais jo sarella
pumpulia valkiaa

Jott hiihtämähän
pääsis, pökkimähän
ihteäin etiä päin.

Kuka ryönä
rukanna säitä.

Ei ollunna elo
tälläist ennen vanhaan
jo poikasena täss kuus
mentihin kovaa,
pakkasess

Pitkin poikin mehtälöitä.

Mihis se nuoruus katos.

Kun rupian jo menyttä
aikaa muisteloimaan.

R.S
31.10.2007


 

Talven odotus


Tumma maa
vaipuu harmaaseen sumuun.

Odotellen pakkasta

Kaivattu lumi hitaasti
leijailee maalaten
maan kirkkaaksi.
 
Valkoiseen peitteeseen,
pehmoiseen.

Pakkasen koittaessa,
tuulen yltyessä.

Sinisen valon hämy
muuttaa maisemaa.

Koivun oksalla
valkoinen hattu,
ripaus lunta.

Valaisee puita metsän,
kirkkaus on saapunut.

Loistaa puhtaana
hanki tuo.

Odotellen kevättä
aurinkoa kirkasta,
häikäisevää.

Sokaisee hanki kulkijan.
 
Ihanaa kulkea katsoa
sulavaa lunta.

Hetki talven, lyhyt
aika ennen kevättä.

Kukoistuksen alkua.

Ounastelee valo tuo.

R.S
6.11.2007


 

 

 

 

 

 

 

Uni ylämaan


Ikiaikainen vanha
suuri miekka
 
Calymore ylämaiden
ylpeys tuo.

 

Kädessäni pitelen
verinen on astalo.
 
Taistelussa olen

Katson puroon pieneen

Kasvot villellyt
tuijottavat.

 

Punainen on vesi sen
kuvajaisen nään
pinnasta sen

 

Kasvot  tunnistettavat
silmäni moniväriset.

Vaatetus tuo outo on

Kiltti päällä hahmoni on.

Menneisyyteen mennyt olen.

Voiton juhlat alkaneet

juoma virtaa.

Lihaa pöydät notkuen

Kaltaisiani sotureita
ympärillä nuotion

Läpi yön juhlinta jatkuu


Aamun sarastaessa
taistelu jatkuu toisaalla.

Kalke aseiden

kaikuu laaksosta.

Soturi ylpeä voimakas
armoton viholliselle.

Jatkaa matkaa.

Kohti kohtaloaan.

R.S
7.11.2007


 

Olenko en

Mieletön maailma.

Hektinen syke vie
heikon ihmisen
mennessään.

Voimaa olla pitää
sielussa

Vahvana seistä
Tuulessa maailman

Kaikkien esteenä

Aallon murtajana
Halkoa aaltoja

Tulppana massojen ihmisten

Hurjan maailman

Suodattaa ajatukset
väärät

Epäkelvot mietteet
Kuka sen sanoo mitkä.

Jalostaa ajatukset
inhimilliseksi maailman.

Auttaako maapalloa
hiipuvaa .

Parannus pienoinen
ihmisyydessä.

Toivotaan.

R.S
8.11.2007


 

Seitti


Pumppaavat pienet
kammiot nestettä.

Suonissain se etenee.

Punaista jokaisen meidän
sydämmissäin.
Suonet pullistuen

Pomppivat ne aallokossa
tunteiden,punaiset pallot.

Kohon lailla, aallon harjalla pärskeiden.
Isojen vaahtopäiden.
Tyrskyjen  armoilla.
Myrskyssä.

Keskellä etsien
ystävää.

Sieluttomat ihmiset
kutovat verkkoa
hämähäkin lailla.

Yrittävät saalistaa
viattomia ihmisiä.

Missä sielu asuu
kuka sen tietää,
kertoisi sitä meille.

Yksinäiset sydämmet
kaipaavat tostensa luo.

Rakkauteen.

Yhteyttä ottavat nuo
koneiden välillä

viestiä lähetellen
verkottuneena.

Lailla seitin.

Lankoja ohuita pitkin.

Hämähäkin.

R.S
12.11.2007


 

Joulun matka

 

Reki vanha
Monta matkaa jo nähnyt.

Karhun nahka matkaajien
yllä lämpöä tuomassa,
tuulen suojana kenties.

Kohti joulukirkkoa matkaa
natiseva vanha kulkupeli.

Vanha ruuna hitaasti vetää
ikä painaa jalkoja sen.

Mäntymetsän halki tie vie

Lunta vähän kaikkialla.

Jalaksen alla punainen
viiva piirtyy, puolukat
litistyneet, reen reitin
merkkaavat.

Mutkitellen puiden välistä
Kirkkotie jo näkyy,
kalmisto taka viistoon jää.

Kiviaita massiivinen reunustaa
reittiä  kirkolle.

Jätkän kynttilät
tervaksesta tehdyt,
loimottaa punertavaa
hodettaan.

Tuoden valoa
reitille kohti puista vanhaa
kaunista kirkkoa.

Huone harras,
valaistu hämy valoon.

Vanhalle puulle tuoksahtava
tuoksuvilla kynttilöillä täytetty.

Hetki hiljentyä, kuunnella.

Ajatus viivähtää  papin sanoissa
joulurauhaa ja mieltä iloista.

Hakattu nauloilla ristille.

Iloita sanoo hän saarnastuolista
hämmennys aatoksissani viivähtää.

Ymmärrän sielussain,
merkityksen saarnan.

Matka jatkuu takaisin,
kohti lämmintä kotia joulukoristeista.

Punaista ja vihreää.

Kimallusta.

R.S
13.11.2007


 

 

 

 

 

 

 

 


©2018 Koboltti1 - suntuubi.com