Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


 

 

Runojani. osa 1

 

 


 

Ps: lue myös uudet runoni sivulta http://kobolttirunoja.suntuubi.com

 

Pimeys

 

 

Pimeys ei mitään ,
varovainen valon kajo kaukana,

tie jatkuu taival pitkä, tietoisuus
aamu tulee meistä

riippumatta olemme tai emme,
kiva hengittää olla.

R.S
24.01.2006


 

Tuuli

 

Tuuli puhaltaa vienosti ,
pinta väreilee.

voima yllättää
voi ylimielisen tuhota kaiken.

Se arvaamaton
on siksi niin kiehtova tuuli.

R.S
26.7.2007


 

Joutsen

 

Lammen tyynellä pinnalla

pinta väreilee
ylväs valkoinen joutsen

 siiven kärki pintaa hipoen
 kaartaa kohti veden pintaa.

 

R.S
24.01.2006


 

Aamu

 

Auringon säteet puiden latvojen yllä,
hohdettaan kimaltaen loistavat

orannssisen auringon kivutessa
yhä korkeammalle.


R.S
23.01.2006


 

Aamu Koskella

 

 

Auringon ensi säteet .

Taittuvat koskesta nousevaan
usvaan ja kietoutuvat hopeiseksi
pinnaksi osmankäämin  ruskeaan varteen.


Joka tuulessa hiljaa värähtelee.

 

R.S
09.02.2007



 

Perholla

 

 

Vavan värähdys,
ilmassa viuhuva siima ääntelee.

Kosken pauhu veden pyörteet
hurjimukset ja kaikki.

Kuuleeko perhomies mitään, ei ,
 keskittyminen täydellistä

ainoastaan vapa, käsi, siima,
lentävä perho

ja vakaa katse seuraa vieheen liikkeitä
koko ajan.

R.S
15.08.2005


 

Taivaanvuohi

 

 

iloista leikkiä yllä pellon
nousten korkealle,

nopeasti alas
syöksyen omaa ääntään
mäkättävää

siiven sulista
päästäen.

R.S
24.08.2007


 

 

Kipu



Kipu ja tuska jalostaa ihmistä paremmaksi.

Mitä vielä. Kuka näin sanoo,
hän ei  ole kokenut elämässä mitään.

Se alistaa vahvimmankin luonteen,
Iskee kuin lekalla molemmille korville.

Laittaa ihmisen hyvin hiljaiseksi ja nöyräksi.

Arka sinusta tulee pelkäät lopulta kaikkea,
eristäydyt ,olet yksin.

Kukaan ei ymmärrä,
vaikka jotkut sanovat että tietävät mitä se on.

Mutta sitä ei voi kuvitella.

Tuskaa ympäri vuorokauden ei hetken taukoa.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Vartalo tärisee horkassa,
todellisuus hämärtyy.

Se ei lopu Kipu tulee aaltoina välillä kovenee.

Oppii nauttimaan lievemmästä tuskasta.

R.S

10.8.2007

 


 

Ääni

 

 

Pienen puron solina
osittain jäätyneessä maassa.

Linnun liverrys auringon jo lämmittämässä metsässä.
hentoja ääniä mutta  kauniita.

hiljenny kuuntele,

aisti joka solulla ,ime energiaa itseesi ,
uudistu ja luo uutta sen voimalla.


R.S
28.09.2007


 

Tunnelma

 

 

Laineilla oleva hopeinen hius

välkehtii kuin viljapelto,
vihreiden saarrekkeiden välissä

elokuisena iltana.

 

R.S
23.08.2007


 

Kiire

 

Ohi kiitävä hetki, kiire,
päätön säntäily kaikkialle.

Pysähdy, ajattele mikä minä,
mistä tulossa minne menossa.

Onko kaikki tarpeen.

Pysähtyminen on katoava luonnon vara,

miksi niin. Kuka kiireen tekee,
ei kukaan muu kuin sinä itse.

 

R.S
03.09.2007

 


 

Aamukaste

 

Aamulla sateen jälkeen.

Niityllä tuoksu huumaava,

heinät ,kukat ja kostea multa.

 

Pieni höyry nousee pellolta jossa

aurinko ehtii lämmittämään heinää.

 

Sadunomainen näkymä ympäröi minua,

annan katseen kiertää koko horisontin.

 

Joku päästää karhean rääkäisyn,

 

Närhi lähtee pakoon läheisestä puusta.

Kaunista , täällä haluan olla.

 

R.S
04.09.2007

 

 


 

Teeri

 

Mikä siellä vatukon reunalla,
voimakas tsuh, tsuh.

Musta uljas lyyra pyrstö,
pakenee voimakkailla siiven iskuilla.

Peläten metsästäjää,
vaanijaa salakavalaa.

Siiven iskut vievät pois,

elämää jatkaa saa
metsän prinssi.

R.S
07.09.2006

 


 

Syysilta


Pimenevä syysilta,
lyhdyt loistaa saunan kuistilla,

liekki lepattaen.

Ovi avautuu,
kostea höyry nouse yläilmoihin.

koivunlehtien tuoksu leijailee pitkään.

Kosteat ja höyryävät vartalot,
kirmaavat kohti tummaa järveä,
loiskahdus,

kuun loisteessa veden pinta väreilee,
kuin miljoona timanttia.

Veden pinta rauhoittuu,

äänettömyys ympäröi kaiken.
Rauha.

R.S
11.09.2007

 


 

koskella  

 

Koski pauhaa,
kuohua pyörteet veden liikkeet,
sammaloituneet kivet rannalla.

Kosteutta joka puolella.
Veden päälle taipuneet puut,
Naavaa ympäri runkoa,
kurottelevat vettä kuin janoiset aavikolla.

Vesi iskeytyy voimalla isoon kiveen,
pärskeitä lentää korkealle.
Aurinko saa vesisumun väreillä loistamaan.

Kohisee, kaunista.
Istun kivellä mietteissäni ,olen.

R.S
17.09.2007

 


 

Sydän vuotaa  

 

Pieni sydämmeni vuotaa.

Ammuttu nuolella, se amor ei ollut.

Petolliset ihmiset.
Haavoittaneet minua.

Minäkö kaiken tuskan
ansainnut olen.
Pahako oon.

Pieni vuoto kasvaa. Suurenee
Koski se jo on, verta pulppuaa haavasta.

Hukunko minä vereen.

Apua, löydänkö minä auttajaa.
Myöhäistä kai jo on,

Satutettu liikaa, liian monta nuolta.

Rakkaus satuttaa.
Rakkausko parantaa uskoa en voi.

Sattuu joka kerta kovemmin

R.S
20.09.2007

 


 

Minä

 

Sieluni mahlaa
pieninä pisaroina
annan maailmalle.

Säkeitä monimuotoisia
niistä taiteilen.

Tajunnan virtaa
käteni kautta esille tuon.

Kaksin käsin kouriini niitä pyydystän
Aivomyrskyn hurjimuksessa

Paljon hukannut niitä olen
Kaikkea en kiinni saa

kirjoittaa  aamusta iltaan pitäisi
aika loppuu.

jaksa minä en
sieluni levätä pitää.

R.S
25.09.2007

 



 

Laavu

 

Lepään alla tähtitaivaan, Havuja alla
lepästä tehty viisto katto.

Nuotio edessä, lämmittää
hehku poskia kuumottaa.
Savua silmissä, kirvelee.

Pimeä yö kätkee syleilyynsä
pienen ihmisen.
Kohotan katseen
ääretön valtava taivas täynnä tähtiä.

Katselen,  lumoudun.

Mitähän tuolla kaukana on.

Metsä huokaa hiljaa.
Puut huojuvat tuulessa.
Lehdet kahisevat.

Tervaskanto tuoksuaan levittää.

Hiiltynyt vanha pannu porisee,
kahvia jo monet kerrat keittänyt.
Vuosia repun remmeissä keikkunut.

Kaiken se nähnyt on, niinkuin mieskin.
Minä kuulun luontoon,

sydän täällä on.

R.S
26.09.2007

 


 

 Taulu

 

 

Taulu Kangas valkoinen
edessäin on.

Odottaa.

luomisen palo polttaa
minua ajatukset harhailee.

kädet levottomana otetta paletista hamuaa
värejä siinä paljon

sivellin leveä
voimakkaan vedon
pintaan taulun tekee

taivaan sinistä ensin.

Räjähtää Paljon värejä.

lentää ajatus vinhaan
Käsi liikkeitä tekee hulluna.

pintaa syntyy. kaunista.

Jostain kumpuaa vimma
Kuva hahmottuu.

muuntuu alati, viimeistellään.
Tuijotan,valkoiseen pohjaan
syntynyt teos on.

voipunut olo

kaikkeni antanut olen.

Voimaton.

R.S
03.10.2007


 

 

Kuura

 

Kuura puiden
hennoilla oksilla.

Kuorruttaen hohtavaksi.

Taittaen valon säteen
halki ilman.

Tehden valoleikin
kimaltavan  tähtisateen.

kauniin.

R.S
23.01.2007


 

Kevään ääni




Sumujen keskeltä,
suuri valkoinen.

Avaten siipensä, koko komeuteensa.

Ilmoille päästäen oman äänensä,
hänen majesteettinsa on saapunt.

Kylmistä kivistä kaikuen,
törähdys torvien.

Kimmoten jatkuvana kaikuna,
yli keväisen järvenselän.

Puhdas, viaton saapunut vieraaksemme.

Tervehtikäämme häntä.



R.S
14.03.2007

 


 

Lokkina





Jäinen riite, vedenpintaa koristaen.

Kostean ilman sakea sumu,
ympäröi kaiken, valottomaan syleilyynsä.

Keskeltä usvaa sukeltaa lokki.

Valkoisena, kirkuen tuloaan.

Jään reunassa pieni sula,
Sukeltaen sinne siivet supussa.

Odottamaan aurinkoa,
aamussa.


R.S
20.04.2007

 


 

 

Käy lukemassa myös uusi runosivuni.

http://kobolttirunoja.suntuubi.com


 


©2018 Koboltti1 - suntuubi.com